Päivän lef­fa­vin­kit: Antti Litjan mieli pa­hoit­tuu Hel­sin­gis­sä, vaikka onnen pi­pa­noi­ta Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja­kin narinan päät­teek­si poimii

Suomalaiset rankattiin maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kuinka siihen sopii, että sama kansa rakastaa Tuomas Kyrön kirjojen vanhaa äijänkääpää, joka ei lähtökohtaisesti tykkää mistään? No mikä ettei, sillä onnen pikku pipanoita Mielensäpahoittajakin kaiken narinan päätteeksi kuitenkin elämästä noukkii. Dome Karukosken ohjaamassa elokuvassa hänen (Antti Litja) on haettava niitä Helsingistä, kun jalka peijakas niksahtaa. (Suomi 2014)

Uudenvuodenpäivää voi kehnomminkin juhlistaa kuin kolmen putkella Matti Kassilan tyylikkäitä Mika Waltari -tulkintoja. Hykerryttävän nostalginen Komisario Palmun erehdys selvittelee rilluttelijan kuolemaa Helsingin Eiran hienostokorttelissa. Parin kivenheiton päässä sieltä löytyy Kaasua-episodin kuollut rouva Skrof, eikä kaukana ole Tähtitorninmäen vainajakaan elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu. (Suomi 1960, 1961, 1962)

Jos tulee Komisario Palmu -elokuvissa vainajia, niin Pixar/Disneyn animaatiofantasiassa elävien ja kuolleiden välinen pyöröovi suorastaan viuhuu. Värikäs ja kunnianhimoinen seikkailu matkaa pienen meksikolaisen muusikonalun kanssa kuolleiden valtakuntaan muusikkolegendaa etsimään. Kutsumus velvoittaa, meksikolaiset perinteet tuoksahtavat elokuvasta kuin chili padasta, eikä musiikin voimasta jää epäilyksiä. Ensiesitys. (USA 2017)