Ihmispaholaiset
Syy ei ole allergioissa tai erimielisyydessä kodin kaunistamisesta. Avaruudesta on tullut jotain, joka muuttaa ihmisiä. Se on putoillut maahan sadepisaroiden mukana.
Donald Sutherland esittää kollega Matthew'ta, joka suosittelee Elizabethille terapeuttia. Kohta kuitenkin kylmiä hiippareita tulee kaupungilla vastaan yhä enemmän. ”He ovat tulossa, te olette seuraavia!”, huutaa kadulla panikoiva mies.
Tietenkin Jack Finneyn tieteisromaani Invasion of the Body Snatchers kertoo riviensä välissä muutakin kuin pientä avaruusjännää. Siitä tehtiin vuonna 1956 sovitus, jossa kiteytyivät kylmän sodan pelot. Sen koleaksi käyvät amerikkalaiset oli myöhemmin helppo rinnastaa kommunisteihin, joita maassa jahdattiin ahkerasti.
Hippikauden haaveet lakastuivat
Philip Kaufmanin ohjaamasta scifi-jännäristä on puolestaan nyt helppo erottaa oman valmistumisaikansa jälkiä. 1970-luvulla hippikauden haaveet olivat lakastuneet, ja tilalle puskeneet amerikkalaiset traumat: Vietnamin sodan, Watergate-skandaalin ja poliittisten salamurhien jättämä hämmennys. Alettiin myös tajuta, mihin tilaan teknologia ja saasteet olivat luontoa liiskanneet.
Ihmispaholaisissa ei ole systeemiin ja auktoriteetteihin luottamista. Sen tempo tuntuu nykyisin hitaalta, ja osa tehosteista on ohittanut ”parasta ennen” -päivän.
Silti elokuvan loppukirkaisu jää korviin soimaan. Siitä toipuessa on houkuttelevaa miettiä, millainen sama tarina olisi tässä päivässä. Mitä me nykyään pelkäämme salaa, ja mitkä voimat meitä vievät? Mitkä asiat meitä tasapäistävät?
Yle Teema & Fem klo 21.00
