Päivän lef­fa­poi­min­nat: Us­kot­to­muus ei jätä aikaa lap­sil­le – elokuva kuvaa van­hem­muut­ta housut kin­tuis­sa

Kriitikko Pekka Eronen kertoo, miksi Antti Luusuaniemen tähdittämä elokuva 1970-luvun Suomesta kannattaa katsoa.

Antti Luusuaniemi esittää Tapiota, jota kuumottaa parinvaihto Visa Koiso-Kanttilan elokuvassa Kaiken se kestää. Pekka Eronen
Antti Luusuaniemi esittää Tapiota, jota kuumottaa parinvaihto Visa Koiso-Kanttilan elokuvassa Kaiken se kestää.
Antti Luusuaniemi esittää Tapiota, jota kuumottaa parinvaihto Visa Koiso-Kanttilan elokuvassa Kaiken se kestää.
Kuva: Jolle Onnismaa

Kriitikko Pekka Eronen kertoo, miksi Antti Luusuaniemen tähdittämä elokuva 1970-luvun Suomesta kannattaa katsoa.

Kaiken se kestää

Hätäisempi aikuinen voisi väittää, että Kaiken se kestää on elokuva uskottomuudesta. Kieltämättä se elokuvan aikuisia rassaakin. Näkökulma on kuitenkin lasten.

Vähän päälle kymmenvuotiaat kaverukset Vesa (Vili Saarela) ja Kaarlo (Olavi Angervo) yrittävät 1970-luvun Oulussa saada tolkkua vanhempiensa seksuaalisuudesta ja mielentilasta ylipäätään.

Siinä on ihmeteltävää liiankin kanssa. Nämä kun yrittävät hampaat irvessä ja housut kintuissa repiä itseään irti sodan läpikäyneen sukupolven vanhoillisuudesta.

Rooleissa uskottavaa kouristusta

1960-luku ja vapaan rakkauden riemu on jo käyty läpi. Nyt on krapulan aika, ja jonkin sortin aviokriisi näyttäisi olevan Vesan kotona pysyvä asiantila. Joulutunnelmia haetaan muodikkaista toogabileistä, mutta kaikkein oleellisimpaan ei aikaa tahdo vanhemmilta löytyä: vanhemmuuteen.

Antti Luusuaniemi on Tapio, jota kuumottaa parinvaihto ja työkaveri Anteron (Tomi Enbuska) vaimo Ulla (Malla Malmivaara). Pihla Viitala on Marja, joka aina palailee sovintoseksin jälkeen Tapion kanssa yhteen. Rooleissa on uskottavaa kouristusta.

Ohjaaja Visa Koiso-Kanttila siirtyi tällä elokuvalla dokumenteista fiktioon. Ajan ja paikan tuntu löytyi tyrkyttämättä heti esikoisessa.

Myös ihmiset ovat raunioina

Itse kunkin suusta solisee Oulun murre, ja mielissä muhii aikojen murros. Ihan sattumalta eivät Tapio ja Antero taida arkkitehteja olla. Juuri heidän piirustuspöydillään hahmoteltiin sitä betoniaikaa, jonka tieltä vanhaa, idyllistä ja korjauskelpoista Oulua purettiin härskisti pois alta.

Jollain lailla raunioina ovat eri-ikäiset ihmisetkin. Koiso-Kanttila onnistuu kertomaan sen jo pelkillä katseilla. Riuhtomiset ovat vain piste i:n päälle. Ensiesitys. (Suomi 2017)

TV1 sunnuntai 22.9. klo 21.05