Päivän lef­fa­poi­min­nat: Naisen elämä nit­kah­taa, kun mies lähtee ja äiti sai­ras­tuu – Isa­bel­le Hup­per­tin kera sie­mais­taan keuh­koi­hin ilmaa

Liikkuvaisessa keskusteluelokuvassa keski-ikäisen Nathalien elämä nitkahtaa sijoiltaan, kun aviomies lähtee toisen naisen matkaan ja äiti (Edith Scob) sairastuu. Ohjaaja Mia Hansen-Löven harrastaa kirjallista tuskailua ja kulturellia namedroppailua kuin Paperi T, mutta luonteva ote jokapäiväiseen elämään ja arkeen säilyy - kiitos Isabelle Huppertin. Nathalien kera siemaistaan keuhkojen täydeltä vapaata ilmaa. Ensiesitys. (Ranska 2016)

Goldie Hawn teki 1980-luvulla hittirooleja, joissa avuttomat naiset oppivat tavoille. Hahmo on 2010-luvulla vanhentunut, mutta Garry Marshallin komedian juuret ovat syvemmällä, 1930-luvun screwball-komedioissa. Hawn on jäkättävä hienostorouva, joka putoaa veneestä, menettää muistinsa ja päätyy köyhän puusepän ja poikien huusholliin. Irrottelu puoliso Kurt Russellin kanssa sujuu parhaimmillaan ketterästi. (USA 1988)

Kerran vuodessa ihmiset saavat ryöstää, raiskata ja tapaa mielensä mukaan ilman, että virkavalta puuttuu asiaan. James DeMonacon kauhujännärin idea paineiden päästelystä on niin kylmäävän tehokas, että se kestää toisenkin kierroksen. Tuiske on hirmuinen, kun Frank Grillo auttelee ihmispoloja keskellä hulluutta. Tosin teemat etuoikeutetuista ja köyhien kyykytyksestä jäävät hauraammiksi kuin ensimmäisellä kerralla. (USA 2014)