Päivän lef­fa­poi­min­nat: Cop­po­lan ais­ti­kas län­nen­draa­ma sai suo­ma­lai­set äänet – yk­si­tyis­koh­dat pu­hut­te­le­vat Lu­mo­tut-elo­ku­vas­sa

Kriitikko Pekka Eronen kertoo, miksi Sofia Coppolan elokuva kuuluu naisille.

Lumotut-draamassa sisäoppilaitoksen naiset tarjoavat johtajansa (Nicole Kidmanin) tuella Yhdysvaltain sisällissodassa loukkaantuneelle sotilaalle turvapaikan. Siitä seuraa seksuaalisia jännitteitä ja mustasukkaisuutta.
Lumotut-draamassa sisäoppilaitoksen naiset tarjoavat johtajansa (Nicole Kidmanin) tuella Yhdysvaltain sisällissodassa loukkaantuneelle sotilaalle turvapaikan. Siitä seuraa seksuaalisia jännitteitä ja mustasukkaisuutta.
Lumotut-draamassa sisäoppilaitoksen naiset tarjoavat johtajansa (Nicole Kidmanin) tuella Yhdysvaltain sisällissodassa loukkaantuneelle sotilaalle turvapaikan. Siitä seuraa seksuaalisia jännitteitä ja mustasukkaisuutta.

Kriitikko Pekka Eronen kertoo, miksi Sofia Coppolan elokuva kuuluu naisille.

Lumotut

**** Sofia Coppola on niitä ohjaajia, joiden elokuvassa puhutaan paljon muutakin kuin sitä, mitä sanat sisältävät. Läpimurtoelokuvassa Lost in Translation hiljaisuus kietoi Bill Murrayta ja Scarlett Johansonia. Tokion neonvalot kuiskivat ilmoille heidän potemaansa vierauden tunnetta.

Myöskään Lumotut ei ihan vain fiiliksen vuoksi ala kuvilla villiintyneestä, elämää kuhisevasta puutarhasta. Ansioitunut suomalainen äänitaiteilija Heikki Kossi auttoi Coppolaa virittämään aistillisen vireen paitsi maisemaan, myös henkilöiden ja katsojan korvien väliin.

Sota kumisee jossakin kaukana

Jo ensi hetkillä ohjaaja onnistuu ottamaan omakseen Don Siegelin vuoden 1971 jo aika unohtuneen länkkärin Korpraali McB:n. Siinä haavoittunut Pohjois-Amerikan sisällissodan vihollissotilas Clint Eastwood tupsahti Etelän tyttökouluun.

Roolin peri Colin Farrell, mutta elokuva kuuluu naisille ja tytöille: johtaja Nicole Kidmanille, opettaja Kirsten Dunstille sekä Elle Fanningille ja muille nuorille oppilaille. Jälkimmäisten osaavaa ja luontevaa joukkoa tullaan epäilemättä näkemään elokuvissa tulevaisuudessakin.

Yksityiskohdat puhuttelevat. Jos on puisto päässyt villiintymään, niin vapaana hulmuamaan pyrkivät myös talon naisten tarkasti letitetyt hiukset. Ajatuksista ja haluista nyt puhumattakaan.

Sota kumisee jossakin kaukana. Kartanossa käydään eroottista valtataistelua, jossa mies ei suinkaan määrää, miten rintamalinjat kulkevat.

Niin taiten Coppola tunnelman virittää, että tapahtumat etenevät lopulta kuin pikaviestin maalisuoralla. Kerrankin jää olo, että elokuva olisi voinut kestää pitempään. Ensiesitys. (USA 2017)

TV5 klo 21.00