Kenenkään toisen töitä ei tällä alalla saisi koskaan kurkkia olan yli, etenkään jos juttu on vielä kesken, mutta nyt silmä osuu Canadian Pressin eli Kanadan tietotoimiston toimittajan tietokoneruudulla olevaan juttuun.
Kanadan kultainen poika Sidney Crosby on juuri ratkaissut jatkoajalla olympiafinaalin, jossa jääkiekko keksittiin uudelleen. Tällä tasolla jääkiekkoa ei ole pelattu koskaan. Kokemuksena täyttymyksellinen, täysin ylittämätön.
Voiko mikään toinen jääkiekko-ottelu enää koskaan herättää yhtä voimakkaita väristyksiä? Oliko se tässä? Kääritäänkö pakettiin ja otetaan mukaan?
Kanadalaistoimittajan jutun ensimmäinen rivi iskee tajuntaan. Näinhän se on.
Jääkiekkoa aktiivisesti kaukalon reunalla 25 vuotta seuranneena toimittajana uskaltaa luottaa omiin silmiinsä, kun saman voi lukea myös kokeneen kanadalaiskollegan aihiosta, mustana valkoisella.
"Paras ikinä pelattu jääkiekko-ottelu."
Jääkiekon synnyinmaassa on nähty maailman parasta jääkiekkoa yli sata vuotta. Otteluita maailman kovimmassa liigassa NHL:ssä pelataan vuosittain satoja. Sadassa vuodessa kymmeniä tuhansia.
USA ja Kanada tarjoilivat spektaakkelin, jossa saattoivat olla vastakkain vain naapurit Pohjois-Amerikassa. Pohjoinen kellisti etelän. Eurooppa on juuri nyt toisen luokan manner, kun tämän lajin suunnannäyttäjistä puhutaan. Kaksi vuotta Venäjä kävi vallassa, mutta nyt kiekkotuulet puhaltavat kaukaa lännestä.
Huikeasta olympiafinaalista ei tee ylittämätöntä pelkästään se, että kaukalossa draaman kaari ja pelin taso nousivat kaiken aikaisemman yläpuolelle.
Täydellisen käsikirjoituksen täydensi yleisö -- niin areenan sisällä kuin Vancouverin kaduilla. Monet eri mestaruusjuhlat nähneenä voin sanoa, että nyt mentiin tappiin.
Jos tunnelma areenalla oli elämyksellinen potenssiin kymmenen, kaupungin kaduilla tuo kerroin nousi yli sadan. Väenpaljous ydinkeskustan kävelykaduilla räjäytti tajunnan.
Jos tietää, miltä tuntuu, kun pitää päästä kesäfestareilla illan kiihkeimpinä tunteina takarivistä bändin silmien alle eturiviin, tämä oli juuri sitä.
Puoli tuntia ottelun jälkeen matka Granvillen metroasemalta noin kilometrin päähän omalle hotellille kesti tässä sekasorrossa 40 minuuttia teemalla eteen, sivulle, vasemmalle, taakse, taas eteen, ja sitten taas johonkin suuntaan, jolla ei ole mitään väliä.
Ihmiset kiljuivat, hurrasivat ja halasivat -- etupäässä tuntemattomia. Vaikka sekamelska ja sekasorto paiskasivat kättä, ilmeet kertoivat kaiken. Onnea, iloa ja täyttymystä.
Näitä ihmisiä yhdistää jokin, joka meiltä eurooppalaisilta puuttuu. Se, mikä tulee jo äidinmaidossa.
Vaahteralehtinen sydän.
Jääkiekko on Kanadan peli. Ilman kiekkokultaa kaikkien aikojen parhaissa kisoissa olympiatuli olisi puhallettu sammuksiin ilman suurta täyttymystä.