Joukkuepeleissä kaikkien osasten on sovittava yhteen niin, että kokonaisuus toimii. Sen tietää Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana syksystä 2003 toiminut Raimo Summanen jos kuka. Hän hyväksyi joukkueeseen ja lähetti matkoihinsa melkoisen joukon pelaajia, myös oikein hyviä. Keskiviikkona oli Summasen vuoro saada lähtöpassit. Hänestä tuli entinen päävalmentaja.
Omalla kohdallaan Summanen ei hyväksynyt joukkuepelin sääntöjä. Hän laukoi näkemyksenään, että potkut olivat väärä ratkaisu. Vain vähän tunnelmia lievitti se, että täysi palkka jääkiekkoliitolta juoksee kevääseen 2006.
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola pyrki taituroimaan sanomisissaan. Parhaiten tilannetta kuvannee hänen arvionsa, että Summanen olisi voinut olla joskus myöhemmin kypsempi tehtävään. Maajoukkueen päävalmentajalla olisi hyvä olla myös diplomaatin taitoja. Niitä tarvittaisiin pelaajien suuntaan ja hieman enemmän jääkiekkoliiton johtajien kanssa neuvoteltaessa.
Kiiminkiläisen NHL-ammattilaisen Janne Niinimaan ja Summasen tiet erosivat kesken maailmancupin elokuussa. Cup-menestys oli loistava. Piskuinen Suomi saavutti hopeaa kisassa, johon osallistuivat parhaista parhaat pelaajat. Mutta Summasen itsensä muodostama palanen alkoi paisua kokonaisuuden kannalta joiltakin osin liian kookkaaksi.
Kummola on kaapannut itselleen erittäin vaikuttavan osan palapelissä. Hän ajoi läpi päätöksensä nostaa Summanen päävalmentajaksi, ja nyt hän ajoi läpi erottamisen. Lähivuosina nähdään, onko se hyvä vai paha asia Suomen jääkiekon kannalta. Seuraava kova päätös on uuden päävalmentajan palkkaus.