Mitä kauemmas hankintojen teko ulkoistetaan, sitä heikommin sitä yleensä ohjataan. Tällöin volyymietujen tavoittelu alkaa ohittaa muut arvot. Sote- ja maakuntauudistuksen valmistelussa tämä tosiasia havaittiin. Tämä ilmeni hautaamalla suunniteltu valtakunnallinen yhteishankintojen palvelukeskus, jota ei juuri kukaan kannattanut.
Vaikka valtakunnallisesta hankintojen superyksiköstä perustellusti luovuttiin, on yhä riski, että maakunnat ajavat kaikki sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaat esimerkiksi tukipalveluiden osalta monopolien syliin. Uhka on, että kaikki sote-palvelutuottajaksi mielivät joutuvat luopumaan vaikkapa lähiruoasta ja paikallisten siivousyritysten käyttämisestä, ellei tätä tietoisesti sallita. Uhka voi toteutua esimerkiksi siten, jos maakunta sote-tuottajan palvelutasoa määrittäessään tulee suosineeksi omaa tukipalvelutuotantoansa.
Oulussa rakennetaan parhaillaan uusia ruoantuotannon suuryksiköitä ja lakkautetaan nykyisiä pienempiä. Nyt rakennettavan 14 000 annosta vuorokaudessa valmistavan Löökin yhteyteen on tarkoitus rakentaa Leeta-laajennus. Sen jälkeen keittiö palvelisi myös Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä ja tuottaisi noin 25 000 annosta.
Suurtuotanto on haitallista seuraavista syistä: 1) Se syrjäyttää muut toimijat markkinoilta ja yksipuolistaa tarjontaa. Monopoliasema lopulta nostaa hintoja. 2) Suurtuotanto perustuu yleensä julkisin varoin tehtyihin investointeihin. Julkisten varojen käyttöön liittyy yksinoikeuksia tai subventioita, jotka vääristävät kilpailuasetelmaa yksityisiin kilpailijoihin nähden. 3) Suurtuotanto vie työpaikkoja haja-asutusalueilta kasvukeskuksiin. Kaikki nämä yritysvaikutukset tulisi havaita ja huomioida ennen päätöksentekoa.
Kunta- ja maakuntapäättäjän tulee nyt hoksata ainakin kaksi asiaa: Ensimmäinen on turvata kunnan ja maakunnan oikeus tehdä strategiset hankintapäätökset lähellä. Se tarkoittaa, että mikäli kunta haluaa edistää paikallista tuotantoa, se pidättää aina itsellään oikeuden tehdä ne hankinnat, joita tuottavat myös paikalliset yritykset. Toiseksi, viisas päättäjä sallii tulevaisuuden sote- ja maakuntatoimijoille oikeuden itsenäiseen tukipalveluiden ostoon, eikä edellytä sitoutumista tiettyyn toimijaan. Jälkimmäinen voi huomaamatta tapahtua esimerkiksi palvelutason määrityksissä.
Nyt kun maakuntia vasta rakennetaan, ilmassa on myös virheellisiä käsityksiä siitä, että kunnat ja maakunnat voisivat kilpailuttamatta käyttää yhteisiä yksiköitä tukipalvelutuotannossa. Kilpailutuksen välttely pitää jättää taakse. Uusi kunta ja maakunta menestyvät, kun ne edistävät valinnanvapautta ja hyödyntävät markkinoita. Kilpailutus on toteutettava siten, että kilpailua oikeasti syntyy. Tämä tarkoittaa hankintojen jakamista pienempiin osiin, jotta pienemmätkin yltävät tarjoamaan.