Usein valitetaan, etteivät nuoret äänestä tarpeeksi innokkaasti. Tilastot puhuvat aivan toista kieltä. Tuoreen nuorisoasiain neuvottelukunnan tutkimuksen mukaan 55 prosenttia nuorista aikoo äänestää tulevissa kunnallisvaaleissa 24. lokakuuta.
Luku ei kuitenkaan ole kovin kehuttava, ja muutosta halutaan. Mutta kuka on tehnyt asialla jotain tai edes yrittänyt tehdä? Pelkät puheet eivät valitettavasti auta.
Yhteen hiileen
Suomen lukiolaisten liiton Pohjois-Suomen piirijärjestö järjesti viime torstaina seminaarin, missä käytettiin nuorten vaikuttamiseen ja äänestämiseen liittyviä puheenvuoroja. Vaalipaneelissa paneuduttiin nuorille tärkeisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.
Illan vaalipaneeliin osallistui viisi nuorta ehdokasta Oulusta. Vihreistä mukana oli Iina Heikkinen, 20, vasemmistoliittoa edusti Silla Kakkola, 20. Keskustan riveistä paneeliin saapui Jouni Pitkänen, 22, kokoomuksen ehdokkaista Matti Honkala, 22, ja sosiaalidemokraattien listalta sitoutumaton Juho Öhman, 18.
Seminaarin tarkoituksena oli tarjota tietoa nuorille ja kenties auttaa ehdokkaan löytämisessä.
Osa seminaarin osallistuneista nuorista suhtautui nuivasti politiikkaan. Nuoret eivät ole valmiita käyttämään vapaa-aikaansa politikointiin. Myös ikä estää vaikuttamisen suoraan vaaleilla. Joku jopa oli sitä mieltä, että politiikasta kiinnostuminen on noloa ja hävettävää.
Keskuslukiolle ei kiitos
Paneelikeskustelu kävi kuumana muun muassa koulutuspoliittisista asioista. Opintotukiasiasta oltiin montaa mieltä. Tuen korotuksen kannalla olivat muut paitsi Pitkänen, joka perusteli kantaansa rahan puutteella.
Pitkänen korosti, että täytyy yrittää saada sellaisia uudistuksia ja parannuksia läpi, jotka voivat myös toteutua. Hieman samoilla linjoilla oli Matti Honkala, joka myös kysyi ja ihmetteli sitä, mistä rahat korotukseen saataisiin.
Nuorilla ehdokkailla oli kaikilla oma vaaliaiheensa. Juho Öhman on perillä urheiluasioista, Jouni Pitkäsellä on tarkoitus saada nuorisovaltuusto Ouluun. Matti Honkala taistelee tasavertaisista bussilippujen opiskelija-alennuksista. Silla Kakkolan ominta aluetta on nuorten mielenterveystyö ja Iina Heikkinen haluaa vaikuttaa lukioiden tulevaisuuteen.
Kiivasta keskustelua käytiin Toppilan ja Kuusiluodon lukioiden yhdistämisestä. Kaikki panelistit olivat vahvasti viime kevään päätöstä vastaan yhdistää lukiot.
Nuoret ehdokkaat tyrmäsivät täysin keskuslukioajattelun. Perusteluina olivat pienten koulujen suomat hyvät puolet, joita ovat muun muassa yhteishenki, pienemmät ryhmäkoot ja parempi opetus. Myös koulun sijaintiin liittyvät matkakustannukset nousivat keskustelussa pinnalle.
Oma lehmä ojassa
Iina Heikkisen sai asettumaan ehdolle Toppilan ja Kuusiluodon lukioiden yhdistämispäätös, josta hän suuresti ärsyyntyi. Heikkinen tajusi, että kunnanvaltuustossa päätettävät asiat koskettavat omaa elämää. Heikkinen on ollut aina kiinnostunut politiikasta, muttei ole tiennyt mitä kaikkea kunnanvaltuuston tehtäviin ja päätäntävaltana kuuluu.
Nuorten pitäisi Heikkisen mielestään äänestää, koska valtuustoissa päätettävät asiat koskettavat myös nuoria. Nuoret vielä äänestävät nuoria ehdokkaita, jolloin kunnanvaltuustoon saataisiin uutta verta tekemään päätöksiä.
Heikkinen vetoaa myös siihen, ettei Oulun kaupunginvaltuustossa ole tällä hetkellä ainuttakaan alle 30-vuotiasta valtuutettua, ja päätöksenteko on jokseenkin jämähtänyttä.
"Vanhemmat valtuutetut katsovat asioita vain siltä kannalta, miten ne näyttävät hyvältä paperilla, ja valitsevat halvimman vaihtoehdon", kritisoi Heikkinen.
Iina Heikkinen aikoo itse olla vaikuttamassa lukioiden tulevaisuuteen, ja niiden säilyttäminen ennallaan on hänen tavoitteensa. Liikuntaihmisenä hän myös haluaisi liikuntapaikkojen säilymistä ja niiden lisäämistä.
Keskustelu aktivoi nuoria
Oulun Lyseon lukion historian- ja yhteiskuntaopin opettaja Tuula Siira painotti, että Suomesta puuttuu yhteiskunnallinen keskustelu. Hänen mielestään Suomessa ei ole poliittista kulttuuria, jossa voisi vapaasti ottaa kantaa. Maata johdetaan Siiran mukaan ylhäältä käsin.
Äänestysiän alentaminen ei Siiran mielestä ole se keino, millä nuoret saataisiin mukaan vaikuttamaan. Nuorten aktivoimiseksi historian- ja yhteiskuntaopin opettaja ehdottaa keskustelukulttuurin ja sosiaalisten taitojen kehittämistä.
Kun vaikutusmahdollisuudet tiedetään ja tunnetaan, myös nuoret uskaltaisivat Siiran mukaan sanoa julki mielipiteitä ja osallistua yhdistys- ja järjestötoimintaan sisukkaammin.
