Nuoret, tehkää lapsia!
Yhteiskunnan torvi toitottaa painostavaa käskyä.
Paineet ladotaan harteille, kun pelokkaat tutkivat tilastoja.
Syntyvyys laskee jo yhdeksättä vuotta peräkkäin.
Esimerkiksi Oysissa syntyi viime vuonna tuhat lasta vähemmän kuin kymmenisen vuotta sitten.
Huoli nousee huoltosuhteesta – kuka hoitaa yhteiskuntaa, kun työllisten määrä suhteessa työvoiman ulkopuolisiin henkilöihin heikkenee?
Tuleeko leikkauksia eläkkeeseen tai korotetaanko eläkemaksuja?
Kuka maksaa viulut terveyspalveluiden käyttäjien lisääntyessä mutta maksajien vähentyessä?
Hälinä nousi taas tällä viikolla väestöennusteesta, jonka Tilastokeskus julkaisi maanantaina.
Samalla muistutettiin, että kyse on ennusteesta vuodelle 2040, jonka toteutumiseen voidaan vaikuttaa.
Kampanja lapsentekotalkoista kuulostaisi luotaantyöntävältä ja ahdistavalta. Se tuskin kannustaisi perheenlisäykseen.
Samaan aikaan kun yhteiskunta huutaa vauvojen tarpeesta, Facebook-feedissäni jaetaan kokemuksia epäonnisista raskausyrityksistä ja toisaalta lapsihaluttomuudesta.
Toiselle toivottu lapsen saaminen ei onnistu ja toinen ei halua lapsia lainkaan.
Ymmärrettävästi tällöin vauvapaineen luominen sattuu kipeästi ja tuntuu syyllistävältä.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on Väestöliiton Perhebarometrin mukaan jopa 10–15 prosentin luokkaa viitisen vuotta sitten sen ollessa 5 prosenttia.
Päätös lapsen hankkimisesta on jokaisen oma, joten prosentteihin ei voi vaikuttaa.
Iso kysymys on se, kuinka syntyvyyden kasvua voisi tukea painostavien ja syyllistävien puheiden sijaan.
Ensisynnyttäjän keski-ikä huitelee 29 vuoden tienoilla, lapsi hankitaan kun koulut on käyty ja taloudellinen vakaus saavutettu.
Lapsi saatetaan kokea uhkana uralle.
Tulisi pohtia, kuinka työssä voitaisiin tukea ja kannustaa perheenlisäykseen ja kuinka työn ja perhe-elämän voisi sujuvasti yhdistää.
Epävarmuustekijöitä työmarkkinoilla tulisi kitkeä – nuoria tulisi työllistää ja myönteistä suhtautumista perhevapaita kohtaan lisätä.
Kannustaisivatko asennemuutos ja perheen taloudellisten tukien lisääminen?