On tiettyjä kokemuksia, jotka eristävät nuoren muusta maailmasta. Translaki hyväksyttiin eduskunnassa viime hallituskaudella. Ensimmäinen päivä helmikuuta, vuonna 2023. Muistan kyllä päivän. Tilanne tuntui tiukalta, sanat mediassa olivat kärkkäitä. Ennen hyväksyntää näin nuo sanat, enkä pystynyt välttämään tappion tuntua rinnassani. Ajattelin, että muutan Ruotsiin.
Laki helpotti; lääkärintodistusta ei enää tarvita, täysi-ikäinen voi vaihtaa juridisen sukupuolen ilmoituksella. Vanhakantainen sterilisaatiomääräys on poistettu. Voin saada lapsia.
Voin saada lapsia? On absurdia, että 15-vuotias transnuori laitetaan miettimään näin suuria asioita tulevaisuudestaan. Asioita, joita moni edes 30-vuotias ei tiedä. Se tuntuu pahalta. Se yksinäisyys, jota se poikii, on sanoinkuvaamatonta. Se pakotti kasvamaan aikuiseksi; oli pakko olla rationaalinen ja varma itsestään.
Nyt olen 17-vuotias. Opiskelen rakentaakseni tulevaisuuden, jota olen aina toivonut. Mikään opin määrä ei kuitenkaan tule korvaamaan sitä aukkoa, jonka kanssa olen syntynyt. Olen saanut jo kerran transpolilta hylätyn päätöksen. On se ja sama, miten paljon tulen tienaamaan yhteiskunnalle työlläni, se ei transpolia kiinnosta.
Jos todella huonosti käy, en pääse vielä moneen vuoteen sisään. Vielä vähemmän aloittamaan sukupuolenkorjaushoitoja.
Ympäri maailmaa transnuoret ja seksuaalivähemmistöjen edustajat istuvat samojen asioiden äärellä. Useimmat ovat yksin. Nämä nuoret ovat muutenkin jo suurennuslasin alla. Harvan tekee mieli korostaa, miten epäreilussa tilanteessa he ovat. Siksi apua on niin vaikeaa hakea.
Vielä vaikeampi apua on nyt saada. Oikeistolaisuuden trendi kalvaa ympäri maailmaa, ja useat menettävät oikeuksiaan. Moni maa uhkaa mennä vuosia taaksepäin tasa-arvoasioissaan. Siitä huolimatta, tulen aina uskomaan, että tämä yhteisö pitää kaikkien puolia. Mediasta on paljon harmia. Silti, sen avulla äänensä saa kuuluviin.
On ironista katsoa kontroversiaa, joka pyörii niin usein - pelkästään - transsukupuolisten urheilijoiden ympärillä. Pohdin, onko se kaikki, mitä ulkopuoliset meissä näkevät. Kuinka kapealla katseella katsomme toisia. Transsukupuolisuus on yksinkertaistettu median otsikoihin; kansa taas hermostui, ei ihan suoraan kehdata kertoa miksi, mutta kaikki tietävät.
Uusi sukupolvi, meidän sukupolvemme, on kasvanut toiveikkaassa Euroopassa. Maanosassa, jossa asiat ovat vähitellen helpottaneet. Missä milloinkin. Nyt taas uutisotsikot näyttävät siltä, että tuo oli kaikki valetta. Kaikki elättelivät toivoa rauhasta ja vapaudesta. Nyt hektinen käsi kiertyy kaulan ympärille. On vaikeaa paeta. Sitä vaikeampaa on tulkita, mitä oikeasti tulee tapahtumaan.
Olen elänyt suuren osan elämästäni epävarmuudessa omasta identiteetistäni. Nyt tuntuu vielä raskaammalta kestää, että ympäröivä maailma on niin epävarma.
En tiedä, onko enää sellaista tulevaisuutta, jossa yksinkertaistuneet ennakkokäsitykset eivät rajoittaisi elämääni. En kuitenkaan haluaisi miettiä uravalintoja ja tulevaisuutta uudestaan. Se on epäoikeudenmukaisuuden perikuva. En toivoisi sellaista kellekään muulle. Itseäni on kuitenkin vaikeaa puolustaa.
Tiedän, etten ole ainoa tässä asemassa. Se ei kuitenkaan ole ikinä liioin helpottanut oloani. Tuntuu hirveältä, että niin usea joutuu kärsimään samalla tavalla. Yhteisössä on voimaa. Alan pelätä, ettei tarpeeksi.
Tänä vuonna Pyhäjoen lukion toisella vuosiluokalla minulla on ollut ilo olla järjestämässä Pyhäjoen syysmessuja. Kakkosvuotisten yhteisessä projektissa lopputuloksena lauantaina 14. syyskuuta saamme tarjota kaikille mieluisan messukokemuksen. Tänä vuonna messujen teemana on hyvinvointi. Varsinkin pohditaan nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä.
Messuilla on mukana entistä enemmän sellaisia yhdistyksiä, jotka auttavat monia. Messujen paneelissa kuullaan Syömishäiriöliittoa, terapeuttia ja Apuu-chattia. Uskon, että saamme tällä tapahtumalla levitettyä paljon turvan tuntua. Niin nuorille kuin vanhoillekin. Toivon, että viesti, jonka saamme kaikille kuuluviin on, ettei kukaan ole yksin. Järjestämme messut, jotka ovat turvalliset. Jokaiselle.
Jokainen projekti, jossa on mukana useita erilaisia, eritaustaisia ihmisiä, on askel kohti parempaa tulevaisuutta. Mitä enemmän saamme yhteisöihin ja päätöksentekoon monipuolisuutta, sitä monipuolisempaan yhteiskuntaan kasvamme.
Transnuoruutta on suojeltava; siitä ei voida enää tinkiä. Jokainen nuori on merkittävä tässä yhteiskunnassa, jonka syntyvyysprosentti hiljattain laskee. Meistä voi tulla lääkäreitä, juristeja, presidenttejä. Kenenkään arvoista ei enää tingitä – en suostu hiljentymään.
Nico Helaakoski
Pyhäjoen lukion opiskelija