Juho Kusti Paasikiven päiväkirjat vuosilta 1914–1934 muodostavat "ensimmäisen tasavallan" taustatiedon. Kauko Rumpusen toimittaman kirjan "Olen tullut jo kovin kiukkuiseksi, J. K. Paasikiven päiväkirjoja 1914-1934" (Kansallisarkiston ystävät 2000) mukaan kaikki tuntui vaikuttaneen herkästi sen ajan yhteiskuntaan. Pankkitoimensa ohella Paasikivi osallistui poliittisena, taloudellisena ja valtiollisena toimijana moninaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin.
Talousmies Paasikivestä on kirjoitettu vähän, mutta kauppiaan poikana liike-elämä ei ollut hänelle vierasta. Senaatissa hän oli valtiovarainministerinä.
Paasikiven päiväkirjoista poimitut yksityiskohdat tuovat esiin samoja yhteiskuntaan ja talouselämään liittyviä ongelmia, joita tänä päivänä jälleen käsitellään: yrityksen johtaminen, kotimainen ja kansainvälinen politiikka sekä politisoitunut talouselämä. Paasikivi teki merkintöjä sekä yritysjohtajan että nuoren valtion talouselämän näkökulmasta.
Paasikiven mukaan ulkomainen lainanotto liittyi Suomen taloudelliseen ja poliittiseen heräämiseen, ja valtionvelkaa tuli käyttää vain tuotannollisiin tarkoituksiin. Hän sai kansantaloudellisen opin liberalismin hengessä. Pankinjohtajan kaudelleen hän sai oppia sen ajan rahoitusmarkkina tilanteesta, johon politisoitunut kauppa- ja suurvaltapolitiikka vaikutti.
Kansallis-Osake-Pankin johtokuntaan ja pääjohtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 1914. ”Voi sinua veli parka, mihin olet joutunut”, sanoi Ernest Nevanlinna, kuultuaan asiasta. Olen itse yhtä mieltä Kauko Rumpusen julkaisun johdantosanojen kanssa siinä, että tuon ajan pankkitoiminta heijastui voimakkaasti yhteiskuntaan. Vastaavasti yhteiskunnallinen toiminta vaikutti pankkitoimintaan.
Paasikivi pyrki hankkimaan Suomelle itsenäisyyden alkuvuosina tunnustusta matkoillaan. Vajaan kahden kuukauden aikana hän teki lähes kolmekymmentä pankkivierailua kuuden valtion pankeissa. Hänen havainnot 1920-luvun pankkimatkoista ja 1930-luvun johtopäätöksistä sopivat ajallemme: luottamuspulaa Suomeen valtiollisessa ja taloudellisessa mielessä, Venäjän läheisyys ja bolshevismin pelko, ei ulkomaista luottoa, mutta jos saa, sitä on hoidettava tarkasti sopimuksen mukaisesti. Paasikivi toivoi maan hallituksia koko vaalikaudelle.
Johtaja ei saa luottaa, että valtio hoitaa, vaan aina tulee muistaa omat keinot. Taloudelliset asiat eivät ole myöskään puolueasioita. Valtio ei ole myöskään kansalaisten elatuslaitos. Pankinjohtajan tulee osata arvioida oikein: maan taloudellinen tilanne, maan eri toimialojen mahdollisuudet, yksittäisten asiakasyritysten edellytykset ja mahdollisuudet sekä osata arvioida henkilöt ja niiden kyky ja ominaisuudet yrityksensä johtamisessa.
Pankkiliikkeen riskien tarkkailussa pitäisi muistaa, että ei annettaisi luottoa samalla yritykselle enempää kuin kaksi prosenttia pankin taseesta.
Risto Ryti pyysi Paasikiveä Suomen Pankin pääjohtajaksi. K.J. Ståhlbergin mukaan Suomen Pankin tulee johtaa ja valvoa maan talouselämää, ja hän kehotti kovasti Paasikiveä ottamaan toimen vastaan.
Paasikivi ilmoitti Rydille hylkäävän päätöksen, sillä hänellä oli riittävän tärkeä tehtävä KOP:n johdossa, joka on myös yksi tärkeimmistä tehtävistä maassa. Paasikiven mukaan Keskuspankin merkitystä yliarvioidaan; jos sanotaan, että olojen parannus riippuu Suomen Pankista, niin on sanottava, että Suomen Pankki on syy nykyiseen ahdinkoon.
Pienen kansan tulee Paasikiven mukaan pyrkiä toimimaan viisaasti herättäen näin kansalaisissa ja muissa kansoissa kunnioitusta. Tämä on moraalisesti tärkeää. Keskeistä on, että kansan henkinen ja taloudellinen ominaisuus ovat tasapainossa. Pieni kansa voi olla energinen: tuottaa paljon, ostaa ja myydä paljon.
Elämä on yhteistoimintaa, ei keskinäistä taistelua. Tiedemiehet eivät voi olla poliitikkoja, silloin tutkimus pysähtyy. Sanomalehdet tekevät liian suuren numeron pörssistä ja muutoksista. Tässäkään asiassa KOP:n johtokunta ei saanut mitään tukea pankin hallintoneuvostolta, jonka rooli Paasikiven mukaan on hedelmätön orgaani, jonkinlainen lisätarkastuslaitos.
Paasikivi totesi, että pankinjohtaja tarvitsee työssään kokemusta sekä pankkitoiminnasta että muusta liike-elämästä. Kokemus yksin ei riitä, tarvitaan myös ajattelua ja historian tuntemusta sekä teoreettista tietoa. Hän tuo esiin kirjoitettua sanaa pankinjohtajan ja yhteiskunnan välisistä suhteista ja niistä toimenpiteistä, joihin molemmat osapuolet ovat merkkinsä jättäneet.
Olisiko näistä merkinnöistä Paasikiven päiväkirjoissa vuosilta 1914-1934 ”Olen tullut jo kovin kiukkuiseksi” päättäjille opittavaa tänä päivänä ja muistettavaa tulevaisuuden varalle?
Taisto Kangas on kauppatieteiden tohtori Oulusta.