Pääsiäiseen liittyy erilaisia uskomuksia ja tapoja, joita on iät ja ajat jaettu sukupolvilta toisille. Näin on muodostunut perinteitä, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti.
Nimenomaan tapojen ja asioiden välittäminen toisille saa aikaan perinteitä. Opit saadaan jo lapsuudessa kotoa, ja ne voivat vaihdella esimerkiksi asuinpaikasta riippuen.
Uusia tapoja luodaan kuitenkin jatkuvasti vanhojen rinnalle. Tämä voidaan nähdä rikkautena – eihän kaikkea tarvitse aina tehdä samalla tavalla kuin on tottunut.
Omassa lapsuudenkodissani ei esimerkiksi nautittu pääsiäisenä lammasta. Totuttelin perinteiseen lammaspaistiin vasta myöhemmin, siskoni suosittelemana. Siitä lähtien olen ottanut paistin tekemisen osaksi nykyisiä pääsiäistraditioitani.
Perinteet kytkeytyvät laajemmin kulttuurin käsitteeseen. Kotimaisten kielten keskus (Kotus) määrittelee kulttuurin yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuudeksi. Kulttuuriin kuuluvat siis muun muassa ihmisten luomat merkitykset, tavat, uskomukset ja perinteet.
Kotuksen mukaan sana kulttuuri on peräisin latinan sanasta cultura, joka tarkoittaa maanviljelyä, kehitystä, muokkausta ja jalostusta. Ensi kertaa kulttuuri mainittiin sanana suomenkielisessä tekstissä vuonna 1729. Tuolloin siitä oli viljelyyn liittyvä viittaus tupakan istutusta koskevassa julistuksessa.
Niin sanotun hengenviljelyn merkityksen kulttuuri on suomen kielessä saanut noin 1800-luvun jälkipuoliskolla.