Perjantaista meinasi tulla lähes yhtä muheva suomalainen urheilupäivä kuin maanantai oli. Kahden olympiamitalin päivä. Meinasi tulla, mutta ei tullut.
Alku- ja välierien perusteella Hanna-Maria Seppälä oli mitaliainesta, mutta tärkeimmällä hetkellä menosta puuttui viimeinen hurmos.
Kisakonkari Juha Hirvikin olisi kaivannut pientä loppukiriä, jos ammunnassa sellaista ylipäätään voi ottaa.
Mitaliin Seppälä olisi tarvinnut täydellisen suorituksen. Sellaisen puristaminen tiukimmassa mahdollisessa paikassa on paljon pyydetty. Pyytää ja toivoa kehtaa, kun urheilija on sillä tasolla kuin Seppälä on -- alansa huippu, maailmanmestari ja rautainen ammattilainen.
Aivan huipulla on lajissa kuin lajissa niin ahdasta, että mitalipallille ei kiivetä rutiinisuorituksilla ja suorituksilla, joista jää "ihan hyvä fiilis".
Seppälää on paha mennä moittimaan suomalaisen urheilijan helmasynnistä, alisuorittamisesta, onhan olympialaisten neljäs sija kertakaikkisen kova juttu. Sillä ansaitsee mainiosti sen luvatun hatunnoston.
Jotakin Seppälän perjantaista jäi puuttumaan: se viimeinen taisteluhenki -- tai edes pari ärräpäätä, päänpudistus tai jotain. On outoa, että aivan terävimmälle huipulle pyrkivä urheilija ottaa neljännen sijansa vastaan tyynesti hymyillen.
Seppälästä tulee väkisin mieleen hiihtäjä Marjo Matikainen, joka jaksoi hymyillä läpi uransa vasta- ja myötämäet. MM-hiihtojen räntäsateessa karjaistu "Havuja, perkele!" paljasti urheilijan todellisen luonteen. Hymy olikin pelkkä päälle liimattu kuori.
Mitähän uima-altaassa pitäisi tulla vastaan, että Seppälä näyttäisi temperamenttinsa? Hai vai venäläinen sukellusvene?
Perjantaina oli lähellä, että Suomen olympiakomitean pikkutakkiosasto olisi päässyt huokaisemaan helpotuksesta, olihan Suomella kaksi pelipalloa tavoittelemaansa kolmeen mitaliin.
Tällä kertaa se ei vielä onnistunut, mutta kisat ovat vasta päivää vaille puolivälissään. Mahdollisuuksia on: seuraavan kerran kannattaa pitää silmät auki sunnuntaina ja katse suunnattuna kohti soutustadionia. Jospa Minna Nieminen ja Sanna Sten saisivat riittävän hurmoksen päälle.