Monesta yhteydestä tuttu oululainen laulaja Maya Paakkari on näinä aikoina pidellyt mikin sijasta kapustaa.
– Olen tehnyt ruokaa aivan hirveästi. Pakastin on täynnä evästä.
Aikaa on ollut, sillä työt loppuivat kuin seinään. Keikkoja ei korona-aikana ole. Jameja ei järjestetä.
– Kaverilla onneksi sattui muutto, niin on ollut jotakin tekemistä. Ikinä en ole näin mielelläni lähtenyt muuttokaveriksi, Paakkari nauraa.
Huono rumpali
Vuoden 2013 The Voice of Finland -ohjelma vei rouhealla äänellään vaikuttavan Paakkarin valtakunnalliseen tietouteen. Rokkiväki tunsi hänet toki jo aiemminkin.
Laulajaa hänestä ei pitänyt edes tulla. Se alkoi “vähän vahingossa”.
– Kakarana soitin pianoa. Olin jotain 17–18-vuotias, kun uskalsin vasta aukaista ääntäni. Minusta piti tulla rumpali tai pianisti, mutta en oikein oppinut kumpaakaan hommaa - varsinkaan rumpuja soittamaan. Olen todella huono siinä.
Musiikki on ollut Paakkarille aina tärkeää. Etenkin 70-luvun rokki on ollut mieleen.
Läheisyys juurevampaan musiikkiiin on laulajan mukaan jäljitettävissä lapsuuteen.
– Syytän siitä vähän äitiä. Hän kuuntelutti minulla vanhaa bluesia ja jatsia.
Askel jatsiin päin
Tällä hetkellä Paakkarilla on kolme aktiivisesti toimivaa bändiä. Bluesiin keskittyvä Jam Group on toiminut jo 23 vuotta.
Tuorein bändeistä on vasta muutaman keikan tehnyt Dead Pandas. Sitä Paakkari kuvailee terapiabändiksi.
– Se on kokeilevampi bändi. Siellä on enemmän proge-, poppis- ja funk-meininkiä.
70-luvun rokista ammentava Frozen Hippies on isompi kokoonpano, jolta on luvassa lähitulevaisuudessa myös uutta musiikkia.
– Jahka tämä tauti tästä paranee, Paakkari arvioi.
Ajatuksissa on ollut vielä askel jatsimpaan suuntaan.
– Haluaisin tehdä puhdasta Billie Holiday ja Nina Simone -tribuuttia. Se olisi vielä sellainen kokeilematon juttu.
Esteenä kokeilulle on ollut kiireisen artistin vähiin käyvä aika. Keikkailun lisäksi Paakkari emännöi jameja ja buukkaa bändejä. Ravintoloiden sulkeuduttua sekin on tosin tauolla.
– Nythän sitä aikaa tietenkin olisi, Paakkari nauraa.
Vammaisia biisejä
Paakkari kertoo, että aikoinaan myös Michael Jackson, Madonna ja vastaavat kolahtivat. Nyt 42-vuotias laulaja on ammentanut 80- ja 90-lukujen laareista uudelleen ja keikkaohjelmistoon saakka.
– Dead Pandasin kanssa ollaan niitä soiteltu, toki vähän eri tavalla. Kyllä siitäkin paistaa se rokki- ja progetausta.
Esimerkiksi hän heittää Paula Abdulin 80-luvun hitit.
– Sellaisia kaikkia vammaisia biisejä, joita ei ole kuultu herran vuosiin missään. Niitä ollaan kaivettu naftaliinista.
Netti kutisti etäisyydet
Oulu tunnetaan metallikaupunkina, mutta Paakkarin mukaan myös rokkiskene elää kaupungissa vahvasti ja voi mainiosti.
– Täällä on järjetön määrä hienoja bändejä.
Joskus aikaisemmin läpimurtoa edesauttoi jatkuva vaikuttaminen ruuhka-Suomessa. Enää se ei Paakkarin mukaan ole niin tärkeää.
– Tämä on pieni maa. Voit aivan hyvin asua vaikka Tyrnävällä ja lähteä maailmalle. Minun mielestäni sillä ei ole enää samalla tavalla merkitystä kuin 80- ja 90-luvuilla. Nykyään kaikki kulkee netissä.
”Mikäs täällä ollessa”
Maya Paakkarin mainitsema Tyrnävä on hänelle tuttu paikka. 3-vuotiaana hän muutti Kaukovainiolta Tyrnävälle. Myöhemmin reilut kymmenen vuotta nuoresta aikuisuudesta kului Etelä-Suomessa.
Nyt rokkari on asunut jo pitempään kotikaupungissaan, eikä hän enää haikaile muualle. Tällä hetkellä Paakkari asuu puolisonsa kanssa keskustassa.
– Ideana on ollut, että jos löytäisi omakotitalon remontoitavaksi jossain kohtaa elämää, niin voisi muuttaa vähän etäämmäksi, mutta Oulun alueella ajattelin pysyä. Mikäs täällä ollessa.