Manifesto Jukebox on soittanut kansainväliselle yleisölle niin pitkään ja monessa paikassa, että eksoottisten kokemusten uteleminen saa yhtyeen kitaristi Jani Koskisen hieman huvittuneeksi. Keikat ja ihmiset kun ovat suurin piirtein samanlaisia kiersi bändi sitten Suomessa, muualla Euroopassa - tai vaikka Japanissa.
"Asiat kyllä hoidetaan japanilaisella täsmällisyydellä ja erittäin ammattimaisesti. Suunnilleen saman verran siellä käy väkeä meidän keikoilla kuin Suomessa eli punk on alakulttuuria myös siellä. Tosin Japanistakin löytyy jengiä, joka pitää Offspringiä ja Green Dayta punkkina, mutta eihän me vaikuteta ollenkaan tuossa stadionpunkskenessä", sanoo Koskinen.
Lukuiset ja laajat kiertueet ovat osaltaan tehneet Manifesto Jukeboxista kansainvälisesti suosituimman punkyhtyeemme.
Yhtye on ollut jäsenilleen vuosikaudet erittäin tärkeä osa elämää, mutta elannoksi siitä ei ole - eikä se ole tarkoituskaan.
"Tästä bändistä ei meistä kukaan ole saanut koskaan penniäkään. Toimeentulo on saatu ja tullaan jatkossakin saamaan ihan muualta."
Manifesto Jukebox paiskoo melodista ja kiihkeää punkkia kantaaottavin sanoituksin. Musiikillisia yhtymäkohtia on myös esimerkiksi edesmenneeseen Hüsker Dü -yhtyeeseen ja muualle särmikkääseen kitararockiin.
"Peruslinja pysyy jatkossakin samana mutta rajumpaan suuntaan ollaan menossa. Tähän mennessä ei ole onnistuttu samaan studiossa talteen sitä mitä ollaan keikoilla, raakaa mutta silti melodista", Koskinen sanoo.
Hyvä keino saada Koskinen huokaamaan turhautuneena on luonnehtia hänen yhtyettään emo-punkiksi.
"Emo - lyhenne sanasta emotional - alkaa olla kirottu termi, sillä kaikki musiikki on tunteellista. Kun soittaa kitaroilla muuta kuin peruspunkkia, niin sillä sen näköjään ansaitsee. Parempi olisi, kun ei liikaa luota määritelmiin vaan tsekkaa itse mistä bändissä on kysymys."
Kitaristi Jani Koskinen sanoo tärkeän periaatteen punkissa ja muutenkin elämässä olevan riippumattomuuden. Tärkeintä on tietää itse mitä tekee ja seisoa tekojensa takana. "Teen jutut yhä samalla tavalla ja samoista syistä kuin olen tehnyt kymmenen vuotta. Koko ajan ihmiset ovat olleet yhä kiinnostuneempia, ja vaikka eivät olisikaan, toimisin yhä samoin. Kaikkien ei tarvitse tykätä, mutta jokainen on tervetullut", Koskinen summaa.
Marko Sirviö