Simpukoita on ollut ainakin kotijoessani Siikajoella. Näimme niiden tyhjiä kuoria, kun linnut olivat syöneet niitä. Siikajoen rapukanta tuhoutui Uljuan allastyömaalta tulleeseen liejuun. Rapuja ei ole saatu entiselleen yrityksistä huolimatta. Raakut ovat ilmeisesti joessa edelleen olemassa.
Niiden elämisestä taikka elämättömyydestä ei aikaisemmin puhuttu. Rapukorvauksia saatiin muutama kymppi tarpeettomaksi jääneiden mertojen vastineeksi.
Miten nämä eläimet ovat nyt tulleet niin kauhealla paatoksella julkisuuteen? Ravun häviämisestä aikanaan puhuttiin ympäristöpiireissä hyvin vähän jos ollenkaan.
Luonnontuho ihmisen aiheuttamana on aina otettava tosissaan. Mutta nyt asian mittakaava on aivan mahdoton.
Raakkuja ei mahdollisesti tuon vertaisen pohjan sekoittamisen takia ole kuollut juurikaan. Ihmiset ovat maailman sivu ylittäneet vesistöjä pohjaa myöten ajamalla. Tässäkin tapauksessa joen yli kulkee yleisessä käytössä oleva tien paikka.
Metsissä työtään tekevien ihmisten kimppuun on helppo käydä julkisuuden kautta. Toisella puolella on kuitenkin koko valtakuntamme pääelinkeinot. Niidenkin suojaaminen sattuu olemaan myös aika iso asia.
Matti Nikkilä
Liminka