Val di Fiemmen MM-kisojen uutuudet on nyt nähty. Kahteen kertaan.
Naisten lauantainen ja miesten sunnuntainen uuden tyylin takaa-ajokisat ovat elettyä elämää. Ne upposivat yleisöön kuin häkä - ja sehän uudistuksen perimmäinen tarkoitus olikin.
Hiihtäjien kannalta skiathlon - tai skiathlom, ihan miten vain - on lajina vielä raakile. FIS suutaroi uuden lajin, vaikka monosuutarit eivät ole ehtineet rakennella kahta erilaista tyyliä palvelevaa jalkinetta.
Hiihtäjien kannalta laji on raaka. Takaa starttaavalla ei ole kovin kummoisia mahdollisuuksia kiivetä mukaan kärjen taisteluun: edessä on aivan liikaa lihaa, suksia ja sauvoja.
Osa hiihtäjistä tykkää uudesta tulokkaasta, osa ei. Yleisön mielipidettä ei edes tarvitse kysyä: nenäänsä nyrpistäviä on vain murto-osa.
Skiathlon on juuri sitä, mitä FIS tavoitteli takaa-ajokisoilla: jännitys säilyy maalisuoralle asti, matkan varrella sattuu ja tapahtuu eikä kisa kestä ikuisuuksia. Nykyajan ihmisille pitää myydä juuri tällaista tavaraa. Ne ajat ovat auttamattomasti ohi, kun hiihtostadionilla värjöteltiin kinoksessa, soitettiin hanurilla humppaa ja odotettiin tuntitolkulla miehiä metsästä.
Pohjoismaisten hiihtolajien kehitys on ollut viime vuosina ja vuosikymmeninä huimaa. Luisteluhiihto on jo vanha juttu, mutta vielä jokunen vuosi sitten sprinttikisat ja takaa-ajot olivat vain ideoita visionäärien aivoissa.
Tältä istumalta on vaikea kuvitella, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jotakin kuitenkin, sillä rattaat pyörivät ja vankkurit liikkuvat.
Turha kuvitella, että tässä kyydissä urheilijoiden sanalla olisi mitään painoarvoa. Suunnan määräävät ne, jotka tuovat rahat repussaan. Urheilun maailmassa on opittu kuuntelemaan televisioyhtiöiden mielipiteitä herkällä korvalla, sillä ilman massiivista tv-näkyvyyttä laji on nopeasti rotkon partaalla.
Mäkihypyn joukkuekisa on ehtinyt kahdenkymmenen vuoden ikään. Alkuunsa se tuntui monen muun uuden asian tavoin oudolta - laittaa nyt joukkuekisa yksilölajiin.
Joukkuekisa voi olla keinotekoinen laji, mutta sillä on sama lyömätön arvo kuin uusilla hiihtolajeillakin: yleisö tykkää, ja se on kaikista tärkein juttu. Mikäpä siinä - varsinkin, kun joukkuemäki on ollut, on nyt ja tulevaisuudessa Suomelle mitalisampo.
