Tunnevalmentaja Kaija Virho-Litmanen kehottaa tietoisesti opettelemaan rakastamista. Kalevan Sunnuntai-liitteessä hän toteaa, että rakkaus on vapautta. Rakkauslukot ovatkin hänen mielestään rakkauden vastaisia. Miten sinä näytät rakkautesi?
Kaija Virho-Litmanen: Rakkaus on tekoja
"Kun luin ensimmäisen kerran rakkauslukoista (sivu 18), koin, että meidän tulisi pohtia, mitä niiden symboliikka tarkoittaa. Mielestäni lukot ovat rakkauden vastaisia, sillä eihän rakkauteen kuulu vangitseminen.
Vaikka tiedämmekin jotain rakastumisen tunteesta, rakkauden syvintä olemusta on vaikea hahmottaa ihmisaivoin. Kun haluamme tietää, mitä rakkaus on, voimme onneksi aloittaa siitä, mitä se ei ainakaan ole.
Rakkaus ei ole lukitsemista, kiinnipitämistä eikä omistamista vaan jotain päinvastaista. Rakkaus on vapautta. Se on kaiken epäilyn, arvostelun ja tuomitsemisen ulottumattomissa. Rajaton, aito ja loputon tila.
Rakkaus on kuin seisoisi kallionkielekkeellä ja pitäisi hypätä. Hyppy pelottaa niin vietävästi. Mutta juuri kun luulee kuolevansa, tuleekin odottamaton, voimallinen tunne, että siivet kantavat."
"Tuo sama tila, puhdas rakkaus, piileskelee meillä jokaisella käsittelemättömien tunteiden, kokemusten, uskomusten ja omien tutkimattomien asenteiden alla. Jokaisella ihmisellä on pelko, eräänlainen perusstressi, siitä, että entä jos minua ei rakastetakaan, entä jos minut hylätään. Pelko on niin voimakas, että se ajaa meidät käyttäytymään hyvin kummallisesti.
Ajatellaan vaikka pikkulasta, joka haluaa syliin. Äiti ei kiireidensä vuoksi ehdikään paijata, ja lapsi kokee sen hylkäämisenä. Lapsi alkaa vikistä päästäkseen syliin. Äiti hermostuu turhasta vikinästä, ja lapsi vikiseekin kahta kauheammin. Tätä tapahtuu myös aikuisilla, emmekä huomaakaan, että vikisemme eli oireilemme rakkaudenkaipuussamme toisillemme koko ajan.
Tämä "vikinä" saattaa oirehtia syyllistämisenä, väkivaltana, että sortuukin lyömään niitä, joita rakastaa. Toinen vaihtoehto on, että kun pelkää, ettei saa rakkautta, alkaakin ahnehtia sitä kaikin keinoin. Kolmas tapa on miellyttäminen, sillä usein luullaan, että miellyttäviä ihmisiä on helppo rakastaa."
"Rakastaminen on taitolaji, jota olemme tulleet tänne oppimaan. Sitä täytyy opetella tietoisesti.
Olemme suojelevinamme sisällämme olevaa rakkautta oudoilla puolustusmekanismeilla ja uskomuksilla. Rakkaus tarvitsee sallivuutta ja hyväksyntää kasvaakseen ja kehittyäkseen. Niinpä puolustusmekanismit tulee poistaa sen tieltä.
Alkuun pääsee, kun oppii tiedostamaan, millä toimintatavoilla puolustautuu yrittäessään suojata sisimmässään olevaa rakkautta. Pahan olon tullessa pitäisi uskaltaa pysähtyä ja toivottaa tunteet tervetulleiksi, käsitellä ne. Antaa tunteiden tulla -- ja mennä. Tunteiden alta paljastuu puhdas totuus kaikessa kauneudessaan.
Jos emme kohtaa tunteitamme, jäämme helposti niiden vangiksi. Sanotaan, että rakastuneella on ruusunpunaiset lasit, joiden läpi kaikki näyttäytyy ihanana. Lasit voi valjastaa myös vihalle, murheelle tai huolelle, jolloin koko maailma näyttäytyy noiden negatiivisten tunteiden läpi, vaikka näkemämme ei olisikaan totta. Ja ne lasit voi olla vaikea riisua."
"Kun tunteet on käsitelty, niiden alta löytyy rakkaus, joka on myötätuntoa, hyväksyntää, armollisuutta, kunnioitusta kaikkea elämää kohtaan, avaraa ja helppoa, antautumista elämän edessä. Rakkaudellisuus heijastuu kaikkeen toimintaan, oli se sitten ruuanlaittoa, tai vaikka siivoamista. Mielestäni rakkaus on ennen kaikkea pyyteettömiä tekoja. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin saada jotain rakkaudella tehtyä!
Se, mihin kiinnittää huomiota, lisääntyy. Ja jos rakkaudellisuuteen ei kiinnitä huomiota, sen kadottaa. Opetellaan siis olemaan rakastavia ja läsnä kaikessa, mitä teemme ja missä olemme.
Kannustan sinua oman itsesi tutkijaksi, havainnoijaksi, joka suhtautuu itseensä kuin rakastava, hyväksyvä, salliva ja armollinen äiti lapseensa."
Toimittaja: Heidi Hietala