Lauantain Kalevassa Lauantaikäräjät-raati ottaa kantaa siihen, ovatko kesäolympialaiset paisuneet liian suureksi tapahtumaksi.
Kesäolympialaisista on tullut valtavan mittaluokan tapahtuma. Pieni maa ei enää yksin selviä niiden järjestämisestä. Kaupallisuus on noussut kisoissa yhä suurempaan rooliin ja myös urheilumuotojen, eli kansan suussa urheilulajien, määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Nyt Rio de Janeiron kisoissa kilpaillaan 28 eri urheilumuodossa.
Ratkaisu äänin 3–2: olympialaiset eivät ole paisuneet liian suuriksi:
Äskettäin Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) uudeksi jäseneksi valittu Sari Essayah edustaa ei-kantaa.
Hänen mukaansa KOK on herännyt paisumisen aiheuttamiin haasteisiin.
– Teknologian kehittyessä kisoja voitaisiin maantieteellisesti jakaa helpommin. Uusien lajien lukumäärän lisäksi osanottajien määrä on ratkaiseva kisojen pitämisessä kohtuullisessa koossa. Sitäkin voitaisiin mielestäni tulevaisuudessa harkita, että osa niin sanotuista sisälajeista voisi löytää paikkansa talvikisojen yhteydestä, entinen kilpakävelijä ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja sanoo.
Essayahin mukaan jatkossa myös kisarakentamisessa kestävän kehityksen periaatteet tulevat vallitseviksi: kaikelle on löydettävä jatkokäyttöä. Tarvittaessa lajiohjelmakin voi joustaa.
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen on myös sitä mieltä, etteivät kesäolympialaiset ole liian suuret. Sen sijaan hän pitää niitä liian kalliina järjestää.
– Koko prosessi ja kisojen organisointi ovat tällä hetkellä luonteeltaan sellaiset, että se tekee kisojen järjestämisen erittäin vaikeaksi pienelle maalle, tai maalla pitää olla todella voimakas tarve profiloitua isolla rahalla. Suuruus tekee olympialaisista kuitenkin myös ainutlaatuiset. Lisäksi se on voima siksi, että se mahdollistaa lajivalikoiman. Lajimäärää pitäisi pikemminkin kasvattaa kuin vähentää, tähdentää Nieminen ja lisää, että on paljon lajeja, joille tekisi hyvää päästä olympialaisympäristöön.
Yle Urheilun päällikön Panu Pokkisen mielestä olympialaisten suuruuden ansiosta yksittäiset lajit nousevat arvoaan suuremmiksi.
– Ihmiset seuraavat itselleen oudompia lajeja ja uusia sankareita syntyy. Ilman suurtapahtuman vetoapua näin ei olisi. Ihmiset kaipaavat urheilun tuomaa iloa ja jännitystä, tuskaakin. Yleisö ja pirstaloituva maailma tarvitsevat urheilun synnyttämiä yhteisiä kokemuksia. Esikuvien esimerkki aktivoi.
Pokkinen kuitenkin toteaa, että urheilu on rikki. Rahan liian suuri rooli suosii rikkaita maita, epärehellisyys on lisääntynyt ja eettisyysvaje vaivaa.
– Urheilun ja olympialaisten pitää löytää takaisin juurilleen.
Urheilijoiden mielestä
liian massiiviset kisat
Entiset huippu-urheilijat Tapio Sipilä ja Maarit Sihvonen ovat sen sijaan sitä mieltä, että kisat ovat paisuneet liikaa. Muhoslainen Tapio Sipilä on entinen painija, joka on osallistunut kolmesti olympialaisiin: ensimmäisen kerran 1980. Sipilä voitti hopeaa Los Angelesin olympialaisissa 1984 ja pronssia Soulin olympialaisissa 1988.
– Ehkä kisat ovat paisuneet liikaa ja laajenemista saisi hillitä. Rajan pitää tulla jossakin vastaan esimerkiksi lajimäärien suhteen. Kaikki eivät pysty järjestämään kisoja, kun tulee aina uusia lajeja. Mielestäni pienilläkin mailla, kuten Pohjoismailla, pitäisi olla mahdollisuus järjestää kesäolympialaisia.
Myös entinen kilpauimari, oululainen Maarit Sihvonen pitää lähtökohtaisesti huonona, että pienillä mailla ei ole enää yksin mahdollisuutta järjestää olympialaisia.
– Toisaalta uudet lajit voivat päästä olympialajeiksi, kun suuret maat järjestävät olympiakisat.
Sihvonen toteaa, että kisajärjestelyt vaativat nykyisin valtavan organisaation sekä infrastruktuurin eri lajeille. Siihen tarvitaan rahaa.
– Järjestävä maa ei pysty yksin rahoittamaan kisoja, vaan myös kaupallisia toimijoita tarvitaan mukaan, sanoo Sihvonen, joka sijoittui yhdeksänneksi Los Angelesin olympialaisissa 1984.
Mitä mieltä olet, ovatko kesäolympialaiset paisuneet liian suureksi tapahtumaksi? Osallistu keskusteluun kommentoimalla juttua.