Kuva: Sanna Myllykangas
Metsässä oli synkkä syysilta.
Niina-orava oli saanut perheeltään pienen vapaahetken ja oravaäiti päätti käyttää tämän ajan rauhalliseen iltakävelyyn. Oravaperheen arki oli rankkaa pienten poikasten kanssa, ja vaikka Niina nauttikin siitä, oma aika teki aina välillä hyvää.
Niina kuljeskeli ympäriinsä ja nautti korvia kutittavasta tuulen tuiverruksesta poikkeuksellisen paljon. Niina käänsi päätään katsoakseen taakseen ja samassa hänen näkökentässään vilahti kummallinen, loistava valo.
Oravaäiti jähmettyi pelokkaana paikoilleen.