Kolumni: Yh­dys­val­tain abort­ti­pää­tök­sen hä­viä­jiä ovat ta­sa-ar­vo ja naisten ih­mi­soi­keu­det, ja ke­hi­tyk­ses­tä on syytä olla huo­lis­saan myös täällä

Oulun yliopisto: Kol­le­gion tuore päätös syn­nyt­tää kitkaa Oulun yli­opis­ton yh­tei­sön ja johdon välillä

Oulusta jää hyvä mieli

Edes raju kevät ei vie ”tilinpäätöstä” miinukselle

Oulu
– Toisin kuin etelässä, täällä en mahtunut porukkaan. Sinänsä erikoista, koska työnteko ryhmässä on aina sujunut hyvissä tunnelmissa, sanoo Merja Larivaara. Meeri Toivonen piipahti äitinsä pukuhuoneessa My Fair Ladyn 50:nnen esityksen alla.  – Olisiko minun pitänyt kieltää Pepin rooli Meeriltä siksi, että hän on tyttäreni? Larivaara pohtii. – Oulussa on kotiyleisöni, sanoi Helsingin kaupunginteatterista virkavapaalle jäänyt Merja Larivaara keväällä 2014. Seniorisoppaa syksyllä 2015. Kyseessä on Toivosen ja Larivaaran sivutoimisesti pyörittämän Jokiteatterin rekisteröimä tuote. Merja Larivaara näytteli Oulussa yhden päärooleistaan näytelmässä  ”Laulaisin lempeitä lauluja” , joka pohjautuu Linda Olssonin samannimiseen romaaniin.
– Toisin kuin etelässä, täällä en mahtunut porukkaan. Sinänsä erikoista, koska työnteko ryhmässä on aina sujunut hyvissä tunnelmissa, sanoo Merja Larivaara.
– Toisin kuin etelässä, täällä en mahtunut porukkaan. Sinänsä erikoista, koska työnteko ryhmässä on aina sujunut hyvissä tunnelmissa, sanoo Merja Larivaara.
Kuva: Satu Koho

Oulun teatterista tuttu taiteilijapari Larivaara–Toivonen on lähtökuopissa.

– Tulimme tänne suurin odotuksin. Pääosin ne täyttyivät, jopa ylittyivät, sillä Oulussa on ollut hienoja esityksiä. On tehty uutta, monimuotoista teatteria. Teatteri on myös jalkautunut seinien ulkopuolelle, summaa Merja Larivaara ”tilinpäätöstään”.

Kari-Pekka Toivonen aloitti teatterin taiteellisena johtajana keväällä 2014, Larivaara näyttelijänä seuraavana syksynä.

Ihan kaikki ei mennyt niin kuin piti: Larivaara kokee jääneensä työyhteisössä ulkopuoliseksi.

Näyttelijä kertoo, että viime kevät oli raju, piste ­kaikelle.

– Kollegan aggressiivista päälle käymistä, huorittelua ja uhkailua. Tunsin olevani työpaikkakiusattu, mutta koska olen johtajan rouva, siihen ei puututtu.

Larivaara ihmettelee sitä, että teatterin hallitus käsitteli ja toi julki kirjelmät, joissa muun muassa ruodittiin johtamistapaa ja tehtävien jakautumista.

– Ne oli laadittu nimettöminä. Sen sijaan kirjelmääni, jonka kirjoitin omalla nimelläni ja jossa esitin huoleni ja huomioni Oulun teatterista, ei ole reagoitu mitenkään.

Jatko Oulussa tällä porukalla on mahdoton, kiteyttää Larivaara.

Syntilista?

Kari-Pekka Toivosta edeltäneelle Mikko Koukille Oulusta ei tullut kotikaupunki.

Hän reissasi Oulun ja Turun väliä, ja perhe jäi asumaan Turkuun.

– Meiltä odotettiin, että asetumme Ouluun. Se oli ok, vaikka lapsiperheelle muutto tiesi paljon muutoksia. Emme tulleet tänne Porvoosta kevyin perustein. Meillähän oli etelässä asiat hyvin, Larivaara huo­mauttaa.

Taiteilijaparin tulo Ouluun ei miellyttänyt kaikkia.

– Kun Kari-Pekka oli valittu, näyttelijät soittivat kertoakseen, ettemme ole tervetulleita. Päätimme Kari-Pekan kanssa, että tehdään ja näytetään. Että sillä lailla meidät hyväksytään. Mutta ei.

Larivaara esittelee paperia, jolle hän on listannut kaikki Oulun teatterin tuotannot miehensä johtajakaudella. Niitä on 39, kun tulossa olevatkin lasketaan.

Pääroolin Larivaara on tehnyt neljässä. Muuta työtä on ollut paljon.

– Koen epäreiluksi, jos tämä nähdään syntilistana. Tähteys ei ole sellaista, jonka joku voi antaa tai ottaa pois. Ei edes johtaja.

Oma pussi?

Larivaaran pestiin on kuulunut myös käsikirjoittamista, ohjaamista, musisointia, tuottamista ja yleisötyötä.

– Ne ovat sisältyneet kuukausipalkkaani. Ohjauksesta maksetaan työehtosopimuksen mukainen korotus.

Seniorisoppa-esitykset ja -konsertit, Seniorifestivaali sekä eräät vierailut (esimerkiksi Nainen parhaassa iässä), ovat Larivaara–Toivosen Jokiteatterin tuotantoa. Tämä on nostattanut pahaa verta ja epäilyjä ”omaan pussiin pelaamisesta”.

– Ouluun tulomme ehto oli, että voimme sivutoimisesti jatkaa täällä Jokiteatteria. Lipputulot ovat jääneet kokonaisuudessaan Oulun teatterille, ja yhtiömme on laskuttanut vain kulut. Toiminta on ollut Oulun teatterille selvästi voi­tollista.

Larivaara kertoo, että nyt teatterin toimitusjohtaja Tuija Hyppönen ja hallituksen puheenjohtaja Matti Karhula ovat tehneet pesäeron Seniorisoppa-esityksiin. Niinpä ne siirtyvät vuoden alusta Voimalaan.

Peppi-kohu?

Tuorein kohu nousi Peppi Pitkätossusta, jonka päärooliin valittiin 24-vuotias Meeri Toivonen. Näytelmän ohjaa Larivaara.

– Teatterin vakituisista ei löydy tarpeeksi nuorta Pepiksi. Soitin Teatterikorkeaan ja Nätylle, olisiko heillä opiskelijoissa tai valmistuvissa ketään Pepiksi, mutta ei ollut.

Keskeisiin rooleihin järjestettiin avoin haku.

– Hakemusten pohjalta kutsuimme koesiintymisiin noin 70 täysi-ikäistä nuorta. Suurin osa haki ensembleen, ei Pepiksi.

Ohjaajana Larivaara istui valitsijaraadissa.

– Muita olivat näytelmän koreografi Petri Kauppinen, kapellimestari Merzi Rajala ja kaksi Oulun teatterin näyttelijää. Mukana teatterista oli myös ulkopuolinen tarkkailija, jolla ei ollut päätösvaltaa.

Näytelmään otettiin noin kymmenen nuoren ryhmä, jossa on erilaisia ja erinäköisiä persoonia.

Pepin roolin katsottiin istuvan parhaiten Meerille. Valinnassa painottuivat laulu- ja tanssitaidot sekä muu näyttämöilmaisu.

– Se, että roolin antaa omalle lapselleen, on vaikeampaa, kuin että sen antaisi jollekin toiselle.

Peppi tulee näyttämölle keväällä. Näyttelijänä Larivaaran ja Toivosen viimeiseksi esitykseksi Oulussa jää Näköala sillalta. Jäähyväisnäytös on 15. joulukuuta.

– Oulusta jää hyvä mieli. Vastoinkäymiset eivät ole vieneet elämäniloa, eivät myöskään uskoa teatteriin tai Ouluun, Larivaara hymyilee.

Tähtihetkiä?

Oululaisten kohtaaminen ja houkutteleminen teatteriin on jäänyt Larivaaralle päällimmäisenä mieleen loppusuoralla olevasta Oulun-kaudesta.

– On ollut siunaus kohdata etenkin senioriväestöä ja viedä esityksiä heille, jotka eivät pääse teatteriin.

Larivaaran avausrooli Oulussa oli Morticia Addams musiikkikomediassa Addams Family, joka tuli ensi-iltaan tammikuussa 2015. Viimeiseksi jää Beatrice Carbone klassikkodraamassa Näköala sillalta.

Valitse Oulun töistäsi kolme. Miksi juuri ne?

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kertoo isoista valinnoista. Saimme siitä maailman kantaesityksen ja teimme 64 esitystä täysille saleille. Meillä oli ihana pieni työryhmä!

Toinen nosto on hollantilainen lastennäytelmä Kaiken kirja.

– Kyse on sisällöltään erilaisesta lastenjutusta. Oli myös erityistä näytellä oman pojan kanssa – tässähän meidän Aatos teki lapsipääroolin kymmenvuotiaana. Lasten kanssa työskentely on muutenkin ollut iso voimavara.

Kolmantena Larivaara mainitsee My Fair Ladyn, ensimmäisen ison ohjauksensa.

– Nautin sen parissa jokaisesta työpäivästä, iloitsen siitä tässä ja nyt. Niin teen muutenkin: elän tässä hetkessä, en ”sitku”- tai ”mutku”-elämää.