Oulun yli­opis­ton rehtori Jouko Nii­ni­mä­ki jatkaa lau­sei­ta – akut la­tau­tuu pi­meäs­sä met­säs­sä

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki viihtyy vapaalla luonnossa. Tämän selfien hän nappasi Kuusamon reissulla.
Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki viihtyy vapaalla luonnossa. Tämän selfien hän nappasi Kuusamon reissulla.

Minulle kuuluu hyvää. Korona-aika on monella tapaa haastavaa sekä töissä että vapaa-ajalla, mutta rokoteuutiset tuovat toivoa paremmasta.

Eilen kävelin 7 kilometriä metsäreitin Pilpasuon reitillä. Oulunkin ympäristössä on hienoja paikkoja, joihin voi lähimatkailla nauttimaan luontoelämyksistä. Retken kruunasi istahtaminen iltahämärissä nuotiolla ja makkaran paisto.

Tänään töissä pohdimme ilmastoasioita. Yliopiston on tärkeää opettaa kestävää kehitystä kaikille opiskelijoille, että he ovat yhä tiedostavampia. Tiedostavat kansalaiset muuttavat toimintaa ja normeja vaalien kautta. Joku perusteli asiaa hyvin. Meillä on vain yksi maapallo.

Vuoden kuluttua koronakriisi on ohi Euroopassa ja ilo ylimmillään. Kuinka pitkään vapautumisen riemu kestää? Onko ilo pidempi vai lyhempi kuin itse pandemia?

Ilahdun siitä, että niin monet ihmiset pitävät maskia ja siten tekevät osansa siihen, että tilanne Oulussa pysyy hyvänä. Olemme harvaanasutussa maassa onnellisessa asemassa. Etäisyyksiä on helppo pitää.

Epäilen, että nyt oppimamme digitaidot jäävät pysyvästi käyttöön pandemian jälkeenkin. Moniko meistä oli käyttänyt Teamssia ennen koronaa?

Havahduin, että ruuan tilaaminen netin kautta ja noutaminen valmiiksi pakatuissa laatikoissa on kätevää. Voiko olla niin, että joskus meillä on kauppoja, joihin emme mene ollenkaan sisään. Tilakustannuksien vähentyminen näkyisi varmasti myös tuotteiden kuluttajahinnoissa.

Töissä emme tule koskaan palaamaan työmatkustamiseen samassa mittakaavassa kuin ennen koronaa oli. Se on järkevää ja ilmastokin kiittää.

Söin aterialla kasvisruokaa, enkä ollenkaan lihaa tai kalaa. Kasvisruokapäivät ovat hiipineet salaa ruokavalioon. Vaimon ansiota. Itseltä olisi tuskin tapahtunut.

Ensimmäiseksi aamulla haen paperilehden ja juon hyvän kupin kahvia. Huomaan, että digi on syönyt lehden informaatioarvoa. Tiedän monet asiat etukäteen. Aamuhetki on kuitenkin arvokas. En usko, että nuoret enää oppivat paperilehden pariin.

Viimeiseksi illalla ratkon jotakin ristikkoa. Sen päälle on hyvä alkaa nukkumaan. Jos ei keksi jotakin kohtaa, niin seuraavana päivänä usein ratkeaa. Aivot siis tekevät työtä, vaikka sitä ei tiedostakaan.

Rentoudun kuntoilemalla ja ulkoilemalla. Se irrottaa ajatukset työstä. Esimerkiksi lenkkeily pimeässä metsässä otsalampun valossa on mukavaa.

Viimeksi matkustin työmatkalla Nivalaan. Viime helmikuun jälkeen olen käynyt työmatkalla kolmesti. Digikokoukset toimivat hyvin, vaikka jotkut asiat vaativat jatkossakin ihan oikean tapaamisen.

Seuraavaksi matkustan Lappiin. On mukava päästä lumen keskelle ja hiihtämään. Talvessa ja koskemattomissa hangissa on jotakin älyttömän hienoa ja maagista.

Kirjoitin muutama päivä sitten kolumnin siitä, että yliopisto ei ole valtion tai kaupungin omistava laitos, vaan aivan itsenäinen toimija. Päätäntäjärjestelmä on demokraattinen ja kaikki valta omiin asioihin on talon sisällä. Monet eivät tuota taida tietää.

Tällä palstalla tunnetut ja ajankohtaiset oululaiset jatkavat lauseita.