Lukijalta
Mielipide

Oulun yliopisto ei ole halvalla ja helposti siirrettävissä – ja mitä tehdään tyhjiksi jäävillä neliöillä?

Yliopisto ei ole halvalla ja helposti siirrettävissä uuteen paikkaan kuten yritys, joka tarvitsee vain toimistotilaa ja kannettavaa tietotekniikkaa. Ja mitä tehdään tyhjiksi jäävillä noin 100 000 neliöllä?

Oulun Yliopisto.
Oulun Yliopisto.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki on huolissaan yliopiston kasvavista tilakustannuksista. Hän esittää Kalevassa (13.11.) yliopiston tilastrategian selvitystä vuokrakustannusten pysäyttämiseksi.

Tilakustannukset ovat yliopiston toiseksi suurin menoerä henkilöstökulujen jälkeen. Näin on ollut ennenkin ja tulee olemaan jatkossakin, sillä yliopistot tarvitsevat tutkimus- ja opetustehtävänsä suorittamista varten runsaasti kalliita erikoistiloja.

Kaikki Suomen yliopistot ovat olleet saman ongelman edessä siitä lähtien, kun yliopistojen kaikki kulut siirtyivät niiden kokonaisrahoitukseen. Aiemmin palkat ja tilakustannukset tulivat valtion "pitkältä momentilta" ja niistä ei yliopistojen tarvinnut huolehtia.

Yliopistoilla on myös ollut omat tilastrategiansa ja suunnitelmansa ja niitä on jatkuvasti päivitetty. Niin myös Oulun yliopisto on toimintansa alusta saakka tehnyt. Yliopiston tilakustannukset olivat esimerkiksi vuonna 2011 14,3 prosenttia. Silloisilla toimenpiteillä saatiin tilakustannukset kääntymään laskuun, ja ne olivat vuonna 2012 12,7 prosenttia.

Yliopistojen rakentaminen oli erittäin laajaa 1970-luvulla, jolloin Suomeen syntyi noin miljoona kerrosneliömetriä erityyppisiä korkeakoulutiloja. Oulun yliopisto oli tällöin rakentamisen tärkein kohde, sillä sen rakentaminen oli alkanut vaivalloisesti. Lääketieteelliselle tiedekunnalle ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1971 ja Linnanmaan ensimmäinen vaihe 1973. Viimeinen vaihe Linnamaalle valmistui vuonna 2002.

Rakentamispäätöksiä edelsi erittäin kiihkeä keskustelu, jossa vastakkain olivat kampus-yliopisto ja kaupunkiyliopisto. Yliopiston sijoitusvaihtoehtoja olivat muun muassa Koskikeskus, Kuivasjärven alue ja Virpiniemi Haukiputaalla. Myrskyisten kokousten jälkeen sijoituspaikaksi valittiin lopulta Linnanmaan alue.

Linnanmaan kampuksen suunnittelukilvan voitti Kari Virta. Suunnittelussa oli päämääränä elävän organismin tapainen rakennuskokonaisuus, joka pystyy muuttumaan ja kasvamaan kulloistenkin tarpeiden mukaan. Linnanmaan kampus edustaa maassamme merkittävintä strukturalismista rakennuskokonaisuutta, jossa kaikki tieteenalat lääketiedettä lukuun ottamatta ovat saman katon alla. Vanhin osa on myös suojeltu.

Kun yliopiston vanhimmat rakennusvaiheet tulivat 30 vuoden ikään laadittiin ensimmäinen peruskorjaussuunnitelma noin 30 vuodeksi eteenpäin. Tämän jälkeen suunnitelmia on jouduttu tarkistamaan jatkuvasti. Yliopiston muuttuneet tarpeet ja rahahuolet ovat johtaneet toimitilojen mittaviin uudelleenjärjestelyihin ja osin tiloista luopumiseen. Kari Virran ajatus "elävästä rakennuskokonaisuusorganismista” on toiminut hyvin.

Yliopisto ei ole kasvanut ja kehittynyt yksin vaan yhdessä kaupungin, sairaanhoitopiirin, Technopoliksen, yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa sekä Linnamaalla että Kontinkankaalla. Tuloksena on syntynyt maailmanlaajuisesti huomiota herättänyt tutkimus- ja innovaatiokeskittymä.

1990-luvulla ryhdyttiin puhumaan Oulun ihmeestä ja siitä tultiin ottamaan mallia niin kotimaasta kuin ulkomailta. Oulu luettiin kahdenkymmenen merkittävimmän teknologiakeskuksen joukkoon maailmassa.

"Syyt Oulun yliopiston nykyisiin tilaongelmiin johtuvat erityisesti yliopistoihin kohdistuneista määrärahaleikkauksista sekä OKM:n käyttämästä määrärahojen jakomallista."

Linnanmaan kehittämisessä on ollut keskeistä Technopoliksen, VTT:n ja useiden muiden tutkimuslaitosten sijoittuminen samalle alueelle. Seuraavaksi Oulun ammattikorkeakoulu siirtyy yliopiston kylkeen Linnanmaalle. Muuton perusteena on vierekkäin sijoittumisesta saatavat mittavat synergiaedut erityisesti tilojen käytössä ja tukipalveluissa, mutta myös osin opetuksessa ja tutkimuksessa.

Linnamaan kampus sisältää runsaasti kalliita erikoistiloja, joiden toteuttaminen on vaatinut runsaasti työtä ja rahaa. Kallein tila on nano- ja mikroteknologiaa varten suunnitellut puhdastilat. Ne saatiin lopulta hankituksi EU-rahoituksen ja Oulun kaupungin maksaman vastinrahan turvin.

Linnamaan kampusta ei ole rakennettu yliopiston omilla varoilla, vaan pääosin valtion rahoituksella. Rakentamiseen, peruskorjaukseen ja tilojen muuntamiseen on kulunut satoja miljoonia veronmaksajien rahoja. Yliopisto ei ole halvalla ja helposti siirrettävissä uuteen paikkaan kuten yritys, joka tarvitsee vain toimistotilaa ja kannettavaa tietotekniikkaa. Ja mitä tehdään tyhjiksi jäävillä noin 100 000 neliöllä?

Rehtori Niinimäen esitys nostatti jälleen 50 vuotta sitten käydyn keskustelun kampus-yliopisto vastaan kaupunkiyliopisto. Toimitilahuolien lisäksi tuodaan taas voimakkaasti esiin sitä, että yliopiston pitää sijaita lähellä keskustaa. Mallina tarjotaan muun muassa Lapin yliopistoa. Tämä on lähinnä mielikuva, sillä Rovaniemen keskustasta Lapin yliopiston kampukselle on lähes sama matka kuin Oulun keskustasta Linnanmaalle.

Ja kumpi on yliopistolle tärkeämpi tutkimuksen ja opetuksen kannalta, toimintaympäristö yhteistyökumppaneineen vai sijoittuminen muutaman kilometrin lähemmäksi keskustaa. Eivät uudetkaan tilat ilmaisia ole ja nekin vanhenevat ja vaativat ajallaan peruskorjausta.

Syyt Oulun yliopiston nykyisiin tilaongelmiin johtuvat erityisesti yliopistoihin kohdistuneista määrärahaleikkauksista sekä OKM:n käyttämästä määrärahojen jakomallista. Malli ei suosi Oulun yliopiston tieteenalapohjaa ja yliopiston tulisi pärjätä nykyistä paremmin kilpailussa määrärahoista muiden yliopistojen kanssa.

Lauri Lajunen

Oulun yliopiston rehtori 1993–2014

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.