Pukusuunnittelija Pasi Räbinän on tunnettava käsikirjoituksen rivien välitkin, jotta hahmot saavat juuri heille sopivat näyttämöpuvut. Räbinän persoonalliset puvut ovat saaneet myös kansainvälistä huomiota. Hänelle itselleen on nykyään tärkeintä se, miten esiintyjä solahtaa osaksi pukua.
Pukusuunnittelija Pasi Räbinän nauru on vahva, eikä hän sitä säätele. Mies nauraa kuuluvasti ja usein kiirehtiessään veden päälle rakennetun Oulun teatterin käytävillä.
Nauru seuraa ompelimoon, joka pursuaa paljettiasuja, kiiltävästä lameesta ja vaahtomuovista muotoiltuja hameita ja mekkoja. Näyttämöpukuja, jotka luovat katsojille taianomaisen illuusion arjen ja teatterin välille.
– Näinkö minä sitten tulisin sinua opastamaan? Ai että se oli aika kamalaa, kun opettaja tuli aikoinaan seuraamaan selän taakse, Räbinä puhuu nopealla nuotilla.
Ompelukoneen ääressä olevaa teatteriompelijaa Tanja Lappalaista naurattaa. Hän tietää, ettei pukusuunnittelija turhia ohjeista.
– Puvuston ammattilaisille voi tuoda mitä tahansa materiaaleja, ja he tekevät niistä ihmeitä, Räbinä kehuu.
Verkkareille ei, piti olla vihreät vakosamettihaalarit
Ennen kouluvuosia Pasi Räbinä halusi vakosamettiset haalarit. Hän sai haalarinsa, kun samassa kerrostalossa asuva naapuri suostui ne ompelemaan.
Vihreiden haalareiden alle piti pukea Marimekon vihreä pallopaita.