Tietokirjailija ja Kalevan entinen päätoimittaja Risto Uimonen valottaa luennossaan Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan käänteitä. ”Emme jää enää koskaan yksin – vai jäämmekö kuitenkin”, hän kysyy.
Suomi on tehnyt ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yleensä oikeita linjaratkaisuja, ja siksi Oulustakin tuli täksi vuodeksi Euroopan kulttuuripääkaupunki, Uimonen muistuttaa. Maa liittyi Natoon Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022.
Kun eduskunta hyväksyi Suomen Nato-jäsenyyden maaliskuussa 2023, kansanedustajat totesivat toinen toisensa perään helpottuneina, että me emme jää enää koskaan yksin.
”Nyt on pakko kysyä, jouduimmeko ojasta allikkoon Yhdysvaltain arvaamattomuuden takia, kun uskoimme, että Natosta tulee Suomen turvallisuuden lukko. Oliko Nato-jäsenyys sittenkin hyppy suureen tuntemattomaan?” Uimonen pohtii.
Venäjä teki pahan virheen laskiessaan, että se valtaa Kiovan muutamassa päivässä. EU:n johto ja sen jäsenmaat sekä Britannia ja Yhdysvallat ovat myös sortuneet virhearvioon. Ne kun olettivat, että järeät pakotteet Venäjää vastaan sekä Ukrainan aseistaminen ja sen tukeminen taloudellisesti taivuttavat Venäjän lopettamaan sodan. Niin ei ole käynyt.
”Euroopan turvallisuustilanne vaikuttaa uhkaavammalta kuin Suomen valtiojohdon puheista voi päätellä. Venäjä sabotoi suurta Saksaa ja joitakin Ukrainaa tukevia muita Euroopan maita ja käy hyökkäyssotansa ohella julkeaa hybridisotaa länttä vastaan, ja lännelle tuottaa suuria vaikeuksia saada padottua sitä”, Uimonen kuvailee.
Kun Venäjä juuttui taisteluihin Ukrainassa, Suomessa oletettiin, ettei Venäjällä olisi moneen vuoteen resursseja vahvistaa puolustustaan Suomen rajan takana. Sekin on ollut virheoletus.
”Suomi ei ole onneksi jäänyt tumput suorana seuraamaan, mitä tapahtuu. Se on neuvotellut Ruotsin, Britannian ja eräiden muiden Euroopan maiden sekä Yhdysvaltain kanssa merkittävän puolustustaan vahvistavan sopimusjärjestelmän, joka vähentää Suomen riippuvuutta Natosta”, Uimonen valottaa luentonsa näkökulmia.
Toimintaa ja vaikuttamista 150 vuotta
Oulun Suomalainen Klubi julkaisi kevättalvella 150-vuotisjuhlajulkaisun. Lehteä jaettiin tuoreeltaan Kalevan mukana koteihin ja jaetaan myös yleisöluentotilaisuudessa.
Opetusneuvos, Oulun kaupungin entinen apulaiskaupunginjohtaja Matti Rossi on tutkinut klubin historiaa. Hän avaa seuraavaksi Suomen ja Oulun Suomalaisen Klubin toimintaa viimeksi kuluneiden 150 vuoden aikana.
Oulun Suomalaisen Klubin nykyisen toiminnan tavoitteeksi säännöissä määritetään: ”Yhdistyksen tarkoituksena on työskennellä suomalaisuuden hyväksi ylläpitämällä isänmaallisten, sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten harrastusta jäsentensä keskuudessa”.
Tarkoitusta toteutetaan esitelmä- ja keskustelutilaisuuksin sekä tukien sivistyksellisiä ja maanpuolustuksellisia toimintoja. Erityiskohteena ovat sotiemme veteraanien – lottien ja miesten – arvostaminen ja perinteen säilyttäminen.
Samaa kuin nykysääntöjen määrittämä toiminnan tarkoitus on kirjattu jo Oulun Wiikkosanomien uutisessa 11. marraskuuta 1876: ”Suomalainen klubbi niminen yhdistys keskinäistä seurustelua varten on äskettäin kaupungissa syntynyt. Jäseniä on tätä nykyä kolmekymmentä. Kokoukset pidetään kerran viikossa Meurlingin ravintolassa. Aikomus on, että seuran jäsenissä heräisi vilkasta harrastusta ja yksimielisyyttä paikkakunnallisten ja isänmaallisten asiain suhteen. Tarjotkoon se persoonallista ajatusten vaihtoa eikä äänetöntä sanomalehtilukua ja istumista vihreäin pöytäin ääreessä”.
Oulun Suomalaisen klubin tarkasta perustamispäivästä ei ole tietoa, mutta uutisen perusteella voidaan päätellä sen olleen syksyllä 1876. Se oli toinen maassamme muutamaa kuukautta aikaisemmin Helsinkiin perustetun jälkeen. Seuraavat klubit syntyivät vasta seuraavalla vuosikymmenellä Viipuriin ja Tampereelle.
Lähtökohtana kansallisuusaate
1800-luvun puolivälin jälkeen keisari-suuriruhtinaaksi tulleen Aleksanteri II:n suopeampi suhtautuminen Suomen autonomiaan ja suomen kieleenkin avasi parempia mahdollisuuksia yhdistysten ja seurojen perustamiselle.
Klubin perustamisen olennainen syy oli edellisten vuosikymmenten aikana muodostunut ja kehittynyt suomalainen kansallisuusaate. Oli varsin luonnollista, että vahvassa koulujen ja talouden merenkulku- ja tervakaupunki Oulussa lähdettiin ensimmäisten joukossa edistämään suomalaisuuden asiaa monin muinkin tavoin.
Klubin aivan keskeiseksi tehtäväksi otettiin heti alkuun myös vaikuttaminen kahteen ajankohtaiseen, nopeaa ratkaisua vaatineeseen asiaan: rautatien ulottamiseen Ouluun ja vuonna 1874 niukoin yksityisin talous- ja opettajaresurssein aloittaneen Oulun suomalaisen yksityislyseon toiminnan jatkamiseen valtion ylläpitämänä, suomenkielisenä oppikouluna.
Yksityislyseo pääsikin vuonna 1883 jatkamaan valtion suomenkielisenä oppikouluna. Rautatien Ouluun tulon juhlaa voitiin viettää vuonna 1886. Klubi saattoi todeta olleensa mukana menestyneissä hankkeissa. Joinakin seuraavina hiljaisempina vuosina kannettiin edelleen huolta suomen kielen aseman vahvistamisesta julkisissa toiminnoissa.
Klubiveljien yhdessäolon ja kokousten lisäksi järjestettiin esitelmiä ja keskusteluita. Kaiku-lehti oli kirjannut jutussaan vuodelta 1881 kielikysymyksen ja kunnallisten asioiden lisäksi aiheiksi muun muassa: ”Millä keinoin kansakouluasiaa on parhaiten edistettävä?”, ”Millä tavoin on yleisö saatava tehokkaammin kannattamaan suomalaista tyttökoulua kuin tähän asti?” ja ”Onko mahdollista kaikille lapsille antaa osallisuutta koulusivistyksestä, köyhimmillekin?”
Aiheet kertovat valppaudesta seurata ja ottaa kantaa laaja-alaisesti suomalaisuuden ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Venäläistämistoimia vastaan
Vuosisadan vaihteessa sortovuosien aikana klubin yksittäiset jäsenet ryhtyivät vastustamaan venäläistämistoimia aluksi salassa. Pelkonahan olivat rangaistukset ja jopa klubin lakkauttaminen.
Vuoden 1905 suurlakon jälkeisissä vapaammissa oloissa klubin enemmistö omaksui venäläistämistoimia vastustavan nuorsuomalaisen suunnan. Yhteistyötä tehtiin myös työväenliikkeen kanssa ottamalla sen edustaja vaalien ehdokaslistalle. Myöntyvyyttä kannattaneet jäivät klubissa vähemmistöön ja jopa erosivat.
Sääntöihin kirjattiin tuolloin virallisesti nuorsuomalaisuuden periaatteet. Klubista tuli puoluepoliittinen toimija aina Suomen itsenäistymisen jälkeen tapahtuneeseen nuorsuomalaisen puolueen hajoamiseen asti. Ensimmäisen maailmansodan aikana klubista tuli tärkeä tukikohta, missä jääkärit ja aktivistit saattoivat kokoontua ja valmistella toimia itsenäistymisen hyväksi.
Puolueeton seuraklubi
Vuoden 1919 vuosikertomus kertoo: ”Klubi lopetti tosiasiallisesti toimintansa puolue-klubina, muodostuen puolueettomaksi seuraklubiksi, etupäässä valistus- ja kunnallisten kysymysten käsittelemiseksi”. Säännöissä korostettiin ”kansanvaltaisia edistyspyrkimyksiä”.
Vaikka klubi kokonaisuutena ei ollut enää sitoutunut johonkin puolueeseen, sen jäsenet ovat voineet olla ja ovat olleetkin aktiivisia puolueiden toimijoita ja keskustelijoita. Näin on jatkettu koko itsenäisyytemme ajan vaalien muutenkin hyvää veljellistä yhdessäoloa.
Yhteisinä perusarvoina klubi näkee maamme itsenäisyyden kunnioittamisen sekä demokraattisen järjestelmämme ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvostamisen, Matti Rossi kirjoittaa.
Oulun Suomalaisen Klubin avoin yleisöluento järjestetään 1. lokakuuta Keskustakirjasto Saaren (Kaarlenväylä 3) Pakkalansalissa. Juhlaluennon pitää emerituspäätoimittaja ja tietokirjailija Risto Uimonen. Tilaisuus alkaa kello 17, ja luento alkaa klo 18.