Etenkin dekkareistaan tuttu Leena Lehtolainen saapuu pohjoiseen.
– Seuraavan kirjani tekstiä syntyykin oululaisessa hotellissa, hän arvelee.
Oulusta Lehtolainen sukkuloi seudun kirjastoihin: Kempeleeseen ja Liminkaan lauantaina, Tyrnävälle sunnuntaina ja Lumijoelle maanantaina.
– Kerron kirjoistani ja kirjailijan työstä sekä vastaan yleisön kysymyksiin. Kaikki nuo paikkakunnat ovat minulle uusia tuttavuuksia.
Lehtolainen tekee mielellään kirjastovierailuja, sillä hänen suhteensa kirjastolaitokseen on intohimoinen:
– Olisin ensimmäisten joukossa kahlitsemassa itseni eduskuntatalon pylväisiin, jos kirjastoa oltaisiin muuttamassa maksulliseksi!
Lehtolainen korostaa, että juuri kirjasto on ollut hänen paras kirjailijakoulunsa.
– Kirjasto oli myös elämäni tärkein paikka lapsuus- ja nuoruusvuosinani Outokummussa. Oma kirjastokortti oli avain onneen.
Kissanainen
Länsi-Uudellamaalla Porkkalan alueella Degerbyssä asuva Lehtolainen on reissunainen.
Lokakuun hän lomaili ja tuuletti ajatuksiaan Uudessa-Seelannissa.
Tämän viikon alussa hän esiintyi Krimifestival-kirjallisuustapahtumassa Saksassa. Viikon päästä hän matkustaa Japaniin.
– Saksaan minut vei käännös Viattomuuden loppu -kirjasta. Japanissa taas odottaa kaksi keikkaa: toinen liittyy oman kirjani käännökseen ja toinen taitoluistelukirjaan Jään lumo, jonka kirjoitimme yhdessä Elina Paasosen ja Kaisa Viitasen kanssa.
Matkustelusta huolimatta kirjantekoprosessi on päällä koko ajan. Lehtolainen kertoo, että kirjaa voi synnyttää missä vain, vaikka saksalaisessa junassa.
– Varsinainen työpaikka on kotona: iso huone, jossa on leveä kirjoituspöytä, ja jonka ikkunasta näkyy metsää. Maisemassa tallustelee toisinaan joku olento, yleensä peura tai lintu, harvemmin ihminen.
Huoneensa Lehtolainen jakaa kahden kissansa kanssa.
– Toinen niistä, Hönde, kuorsaa mielenosoituksellisesti sängyllä. Toinen, Magnus, osallistuu yleensä editointiin eli hyppelee näppäimistöllä.
Lehtolaisen puoliso Mikko Lensu työskentelee erikoistutkijana Ilmatieteen laitoksella. Lapset, kaksi poikaa, ovat lentäneet pesästä.
15 Maria Kalliota
Lehtolainen sulkeutuu tekstin pariin kammioonsa yleensä tammikuusta elokuuhun.
– Nyt teen pieniä viilauksia kirjoittamaani librettoon. Monologioopperan säveltää Timo-Juhani Kyllönen, ja se esitetään toivottavasti kesällä 2020.
Tuoreimpia lauseita, jonka Lehtolainen on naputellut, on kyseisestä libretosta: Haistaa kukkasen, meden ja hien.
Ensimmäiset julkaistut rivit löytyvät nuortenkirjasta Ja äkkiä onkin toukokuu (1976). Se ilmestyessä Lehtolainen oli vasta 12-vuotias. Kustantaja oli Tammi ja on edelleen.
Ensimmäinen murhani (1993) esitteli lukijoille rikospoliisi Maria Kallion. Sen jälkeen Lehtolaiselta on tullut kirjoja joka vuosi.
Tänä vuonna niitä on ilmestyt kolme: elokuussa rikoskertomuskokoelma Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia, heinäkuussa pokkari Kun luulit unohtaneesi ja huhtikuussa Kirjan ja ruusun päivän kirjana pienoisromaani Turmanluoti, joka on 15. osa Maria Kallio -sarjassa.
Lehtolaisen toisen rikosromaanisarjan päähenkilö on henkivartija Hilja Ilveskero. Sarjan tuorein romaani on Tiikerinsilmä (2016).
Kirjoitat murhista ja muista kamaluuksista. Pelottaako sinua, kun olet kirjoitusvaiheessa sisällä teoksen maailmassa?
– ”Pelottaa” on väärä ja riittämätön termi. Kirjoittaminen on hyvin tunteinen prosessi, sillä kirjoitan käyttämällä omia tunteitani jokaisessa hahmossa, jonka luon. Joudun siis elämään ne kaikki, vastaa Lehtolainen.
Ensi syksyn dekkari on jo pitkällä, kirjailija paljastaa.
– En mielelläni puhu keskeneräisistä asioista, mutta sen voin kertoa, että päähenkilönä ei ole Maria Kallio eikä Hilja Ilveskero.
Lehtolainen vierailee:
* Kempeleen kirjasto: 17.11. kello 12.
* Limingan kirjasto: 17.11. kello 15.
* Tyrnävän Myllykirjasto: 18.11. kello 17.
* Lumijoen kirjasto Hiidenkivi: 19.11. kello 17.30.