Ystävänpäivän tienoilla kuvataiteilija Minna Laukkasen (os. Immonen) kotona välkkyvät joulukoristeiden valot. Aito kuusi kylmällä kuistilla on koristeltu huopapalloilla ja säihkyvillä nauhoilla.
Ulkona hohkavat upeat, korkeat hanget. On joulukorttitaiteilijan paras työaika.
– Maalaan seuraavan vuoden joulukortit joulun jälkeen, kun lumi on vielä maassa, Laukkanen kertoo.
Minnakortti työllistää Laukkasen lisäksi hänen miehensä Lauri Laukkasen ja kolme heidän seitsemästä lapsestaan.
Pariskunnalla on selkeä työnjako: Minna hoitaa taiteilun, Lauri yritystoiminnan.
– Olen saanut tehdä tuhansia kuvia. Se on harvinaista, koska Suomessa on paljon lahjakkaita taiteilijoita.
Ilosta lohtuun
Kortteihin Laukkanen suhtautuu intohimoisesti. Kotona laatikoissa on tallessa joka ikinen vuosien aikana ystäviltä saatu kortti, joulukortteja myöten.
– Hetki, jolloin kortti annetaan, on tärkeä. Kortti on tunteen välittämistä ja muistamista. Ne ovat elämässä tärkeänä hetkenä ilona tai lohtuna.
Kortti on luonteva tapa ottaa yhteyttä eri elämänvaiheissa syntymän, avioliiton ja kuoleman hetkellä.
– Jos kortin takana olevat ajatukset eivät kiinnostaisi, en voisi kortteja maalata.
Jouluun hupsahtanutta taiteilijaa ei siksi haittaakaan, että suuri osa liikevaihdosta tulee juuri joulun aikaan, ja joulu on mielessä pitkälle seuraavaan vuoteen.
Vaikka Minnakortti on työllistänyt avioparin 1980-luvulta saakka, yrittäjyys on ollut aaltoilevaa ja stressaavaa.
– Juuri nyt kivijalkaliikkeissä on meneillään murros. Pikkuliikkeet eivät menesty.
Yritys on ihmeellisen ristiriidan edessä:
– Tuote on tunnetumpi ja tykätympi kuin koskaan, mutta silti jakelutyö on murroksessa.
Elämän rosoa ja ystävyyttä
Tekniikkana nopea ja suurpiirteinen akvarelli on Laukkaselle kaikkein omin. Juuri herkistä ja lämpimistä kuvista suomalaiset hänet tuntevat.
Idyllisissä korteissa seikkailevat punaposkiset lapset, enkelit ja nallekarhut. Söpöys ja ihanuus vaativat vastapariksi särmää:
– Äkkimakea ei saa olla. Kuvassa pitää olla henki, elämän rosoa katsojallekin.
Esteettisyys on Laukkaselle tärkeää, mutta se ei saa olla itse tarkoitus. Elämisen jäljet, roso, kuluma tai sotku ympärillä eivät Laukkasta hetkauta.
– Esteettisyys on ilma, jota hengitän, mutta perfektionismiin ei pidä pyrkiä. Jos vain stressaa, lähtee ilo.
Ystävyyttä Laukkanen pitää tärkeänä: ilman ystävää ei selviä, ja suhteita täytyy vaalia. Tärkeää on myös ajan ja tilan antaminen eri elämänvaiheissa.
– Jos ystävällä on vaikeaa, ei riitä voimia muuhun. Itse kannattaa olla se, joka tulee vastaan.
Elämään yleisesti Laukkanen suhtautuu kiitollisuudella:
– Kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta. On hirveä ilon aihe, kun on selvinnyt koettelemuksista ja voi katsoa taaksepäin.
– Tässä ja juuri nyt ei ole hätää.