Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
Selviääkö lumiukko Perämeren rannalla vielä juhannuksenakin? Onkohan Kehäkolmosen pohjoispuolella muuta kuin maatiloja? Millainen mielikuva pääkaupunkiseudulla asuvalla nuorella on Oulun seudusta ja sen ihmisistä?
Espoolainen Aino Martikainen, 14, nauttii pillimehunsa helsinkiläisen kauppakeskuksen kahviossa.
Puhetyylistäkin huomaa, että polkkatukkainen tyttö on tallannut vuosia Etelä-Suomen katuja. Ellei tietäisi, ei arvaisi, että Aino on viettänyt kolme ensimmäistä elinvuottaan oululaisena, kunnes muutto toi hänet äitinsä ja siskojensa mukana pääkaupunkiseudulle.
Ainon varhaisvuosien muistot synnyinkaupungistaan sijoittuvat Hintan päiväkotiin. "Eihän sitä niin pienenä juuri muualla käynytkään", Aino hymyilee.
Hänen isänsä asustaa yhä Oulussa, joten kaupungin maantieteellinen sijainti on tuttu. "Monet kaverini luulevat, että Oulu asettuu Suomen kartalla Rovaniemen kanssa samalle tasolle", Aino harmittelee. "Sehän on siinä puolessa välissä."
Kun murre-erot nostetaan pöydälle, Aino kuuntelee hetken toimittajan puhetta ja hahmottelee: "Te puhutte tavallaan tosi nopeasti ja erilaisella painotuksella."
Hän ei myönnä kuitenkaan tarvinneensa tulkkia oululaiskaupoissa asioidessaan. "Onhan se kieli sentään suomea."
"Monet myös kuvittelevat Oulussa olevan Etelä-Suomea tosi paljon kylmempää, mutta ei heitto ole kuin pari astetta", Aino arvioi ja ottaa hörpyn pillimehustaan.
Hän kuitenkin olettaa, että muuttovirta on voimakkaampi pohjoisesta etelään kuin toisin päin. "Pääkaupunkiseudulla on mahtava opiskelutarjonta ja harva haluaa pois Helsingistä."
Aino punnitsee tarkkaan myös Oulun hehkeimpiä puolia ja tokaisee:""Siellä on ainakin todella kauniita taloja. Itse suosittelisin eteläsuomalaiselle nuorelle Oulun toria ja uutta leffateatteria."