Uuden ja suuren oululaisravintolan vuoropäälliköksi voisi kuvitella kokenutta keski-ikäistä. Arinan vastaanottotiskille kävelee kuitenkin nuori nainen värjätyissä hiuksissa.
"Miia Salo, terve", hän esittelee.
Vaasalainen Salo on 28-vuotias. Kotikaupungistaan hän eksyi kymmeneksi kuukaudeksi Helsinkiin, mutta ei viihtynyt siellä. Puolentoista kuukauden jälkeen hän tietää, että Oulussa on samaa pikkukaupungin tunnelmaa kuin Vaasassakin.
"Ei tunnu siltä, että jengillä olisi kiire", Salo pohtii.
Vuoropäällikkö istuu Amarillon oranssien seinien keskelle. Seinissä on isoja reikiä ja iskulauseita. Espanjaksi. "Tuossa lukee, että kuinka vanha siskosi on", Miia Salo kertoo. Kaikkien tekstien merkitystä hän ei muista.
Vuoropäällikkö on innostunut. Perjantaina ravintola avaa ovensa pitkän uurastuksen jälkeen. Kaikki on nyt mietitty ja testattu valmiiksi, joten Miia Salonkin isoin haaste voi alkaa.
Hän on opiskellut ensin merkonomiksi, sitten hotelli- ja ravintola-alan esimieheksi. Takana on viisi vuotta työelämää, viimeksi helsinkiläisen Ravintola Memphisin vuoropäällikkönä.
Oulussa ollessaan hän on ollut koko ajan töissä, lähes koko ajan. "Viikonloppuisin on käyty testaamassa Oulun ravintolapalveluita, sanotaanko näin."
Kilpailijoihin on siis tutustuttu ja niitähän riittääkin. Ensivaikutelman perusteella paikalliset viihtyvät kuppiloissa paljonkin, sillä pubeja on joka kulmassa ja ne ovat silti täynnä.
Miia Salo pystyy ammatistaan huolimatta kuuntelemaan ystäviään ravintolassakin, vaikka silmät ja korvat tarkkailevat ympäristöä. Uran alkuaikoina hän saattoi katsella, kuinka tiskin takana sekoitellaan drinkkejä. Nyt on jo muut mielessä.
"Katselen fiilistä, asiakaspalvelua ja sitä, hymyilläänkö siellä. Onko siellä kivaa asiakkailla ja henkilökunnalla keskenään?"
Hän rakastaa työtään, koska siinä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. Jos Salo ei olisi ravintola-alalla, hän haluaisi ehkä hoitaa lapsia. Molemmissa töissä tarjotaan elämyksiä, tosin täysin erilaisia.
Ihmisiä hän on kuunnellut myös Oulun kaduilla. "Murre. Selkeä oma murre", tulee Salon mieleen ensiksi oululaisista. Hän miettii hetken, miltä se kuulostaa. "Ystävälliseltä."
Helsingissä ei kuullut murteita, mikä antoi ihmisistäkin etäisen kuvan. Oulussa murre antaa hyvän vaikutelman. Hän pohtiikin jo, koska murre tarttuu. Vielä puhe kuulostaa aivan muulta. "Kyllä se välillä noukkaan ottaa", hän kertoo tehtaan hajuista.