Oulun kaupungin metsäasiantuntija kertoili Kalevassa (29.5.) yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden suunnitelmista uusia, korjata ja parantaa erilaisia virkistysalueiden rakenteita.
Metsäasiantuntija oli myös huolestunut muun muassa luvattomasta maastoliikennöinnistä. Hänen mukaansa "rällääminen" aiheuttaa polkujen muokkautumista.
Ongelmaan on yritetty puuttua asettamalla siirreltäviä esteitä patikkapoluille.
Meillä Suomessa maastoliikennelaki kieltää ajamasta moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa.
Olisiko turvallisempaa, ettei luontopoluille asetella barrikadeja, varsinkaan sellaisia, joiden paikka saattaisi yllättäen muuttua? Tällaisesta huonosti harkitusta toiminnasta on jo surullisia esimerkkejä.
Ehkä Oulun kaupungin metsäasiantuntijoiden olisi parasta tehdä yhteistyötä poliisien kanssa? Kaikki luonnossa luvattomasti ja laittomasti moottoriajoneuvoilla liikkuvat häiriköt pitäisi ilmiantaa poliisille, eikä itse alkaa asetella vaarallisia esteitä luontopoluille.
Oulun kaupungin Esteettömyysstrategian mukaan kaikille rakennetuille kohteille tulisi päästä esteettömästi, myös virkistys- ja luontokohteille.
Polkuja uusittaessa halutaan huomioida etenkin lastenvaunujen kanssa liikkuvat luontokohteiden käyttäjät.
Aivan hyvä, että metsäasiantuntija haluaa helpottaa lastenvaunujen kanssa luontopoluilla ulkoilevien sylilasten vanhempien hankalaa tilannetta!
Ehkä vaunuja olisi helpompi työnnellä päällystetyillä kevyen liikenteen väylillä, tai helppokulkuisilla puistojen kujilla? Varttuneemmat lapset kyllä osaisivat jo itse vanhempiensa kanssa kulkea hyvin rakennettuja pitkospuita ja luontopolkuja.
Enemmän olen huolissani siitä, ettei Oulun kaupunki ole osannut tai ymmärtänyt rakentaa luontokohteitaan esteettömiksi niille ihmisille, jotka oikeasti tarvitsevat liikkumista helpottavia rakenteita.
Oulun kaupungin alueella on muun muassa 13 lintujen tarkkailuun rakennettua tornia tai katselutasannetta. Niistä vain kahteen on rakennettu loiva silta, jonka kautta myös liikuntarajoitteinen pääsisi avustajansa kanssa tarkkailemaan lintuja ja nauttimaan näköalapaikalta suomalaisesta luonnosta.
Lintutorneille johtavat polut ovat hyvin usein pyörätuoleille ylipääsemättömän huonokuntoisia, liian kapeita, kuoppaisia ja kivisiä. Vain Loistokarin ja Varjakan matalille katselutasanteille on rakennettu liikuntarajoitteisen ihmisen apuvälineille sopivat kulkusillat.
Liminganlahden Virkkulassa ja Hailuodon Kirkkosalmella liikuntarajoitteinenkin pääsee ihailemaan korkealta lintutornilta avautuvia upeita luontoelämyksiä!
Oulussa, kuten muissakin kunnissa, esteettömän rakentamisen myös luontokohteissa pitäisi perustua valtakunnallisiin lakeihin sekä kuntien omiin tarkastuksiin ja suunnitteluasiakirjoihin. Arvelen, että parhaat neuvot ja toimivimmat käytänteet saataisiin kokemusasiantuntijoilta, vammaisilta itseltään, heidän avustajiltaan ja Oulun kaupungin omalta vammaisneuvostolta.
Toivotaan, että jo ensi syksyn Akionsaaren suunnitelmat toteutuisivat yhteistyössä aidosti esteettömyydestä huolta kantavien tahojen kanssa.
Ari Juntunen
Oulu