Linnansaaren uimalaitos kelpasi oululaisten ensimmäiseksi uimastadioniksi vuosina 1933–1959. Uimaradat Oulujoessa rajoittuivat hyppylaituriin ja noin 200 hengen katsomoon, josta näki Pikisaaren.
Uimahyppääjät liitivät ”erikoisen kauniisti” Oulujoen veteen, raportoi Kaleva uimalaitoksen vihkiäisistä Oulun Linnansaaressa elokuun alussa 1933.
Lehtijutun mukaan Jussi Kahma, V. Reimers, S. Pennanen, K. Virtanen ja Irja Räisänen ”esittivät suoria ja vaihtelevia hyppyjä sekä kerroksista että ponnistuslaudalta.”
Onnistuneita olivat varsinkin Kahman ja Reimersin suoritukset. Samoin ihastutti Pennasen ”hauska sprintterihyppy”, jota toimittaja ei kuitenkaan kuvannut tarkemmin millainen se oli.
Näytöshypyt kuuluivat sunnuntain juhlaohjelmaa 6.8.1933. Linnansaaren uimalaitos vihittiin käyttöön Oulun uimaseuran kilpailuilla, joiden kulku selostettiin lehdessä yksityiskohtaisesti. Paikallisten kanssa kamppaili useita uimareita Helsingistä, Kemistä ja Vaasasta.
Vaasan uimaseuran Jussi Kahma oli tunnettu mestariuimari, mutta jo selvästi ikämiessarjaa. Hän jäi viimeiseksi 50 metrin loppukilpailussa.
”Kahma ui kuin vielä nuoruuden päivänään ja sai ajan, joka 43-vuotiaan saavuttamaksi on todellakin ihmeteltävä”, Kalevan toimittaja totesi.
Kaupunki rakensi 1930-luvun alussa Linnansaaren niemeen uimastadionin, jossa oli 25 metrin kilparata Oulujoessa.
Linnan raunioilta katsottuna uimarantaa suojasi pitkä ja matala huoltorakennus, jossa miehille ja naisille oli omat puolensa peseytymiseen ja pukeutumiseen.
Kaupunginpuoleisessa päässä oli korkea kolmikerroksinen hyppylaituri. Tuiran suuntaan kilparata rajoittui katsomoon, johon mahtui ainakin 200 ihmistä.
Avajaisjuhliin tuli lehden mukaan noin 500 henkeä, joista osalle oli tehty väliaikaiset istumapaikat laitureiden väliselle hiekkarannalle.
Marja Toiviainen on entinen oululainen kilpauimari, eläkkeellä oleva liikunnanopettaja, Oulun avantouintiseuran perustaja sekä avantouinnin maailmanmestari yli 60-vuotiaiden sarjassa kymmenen vuoden takaa. Hän muistaa, miten innokkaasti oululaiset uivat Linnansaaren uimalaitoksen jokikylmässä vedessä 1950-luvulla, kun Oulussa ei ollut vielä yhtään sisälämpöistä uimahallia. Veden lämpö Linnansaaren uimalaitoksen ”altaassa” nousi kesäkuukausina parhaimmillaan 17–20 asteeseen.
Varttuneempana Toiviainen monen muun nuoren kanssa opetti satapäistä lapsilaumaa uimakoulussa, joita järjestettiin kesäkuun puolivälistä elokuun puolivälin.
– Uintiliikkeitä opeteltiin aluksi maalla ennen kun siirryttiin veteen.
Toiviainen kertoo, että Linnansaaressa järjestettiin myös kilpailuja liki joka viikko. Kilpavieraita kävi ainakin Kainuusta sekä Pohjois-Ruotsista. Olosuhteet vaihtelivat sään mukaan. Joskus sai uida tyynessä vedessä. Tuuli-ilmalla aallokko lisäsi vastustusta.
Ennen Linnansaaren uimalaitosta oululaiset uintiharrastajat kokoontuivat Vänmannin uimahuoneella, joka sijaitsi nykyisen kaupunginkirjaston paikkeilla. Siellä kävivät ahkerasti myös Marja Toiviaisen vanhemmat Leevi ja Siiri Melamies. Isä oli tunnettu uimahyppääjä.
Vänmannin uimahuone oli rakennettu viimeistään 1900-luvun alussa. Oulun uimaseura perustettiin uimahuoneella 20. heinäkuuta 1906, ja ensimmäiset viralliset uintikilpailut Vänmannilla järjestettiin 1909.
Juttu on julkaistu Kalevassa 28.8.2016.