Oulun kauppahallin kauppiaat on nyt sitten irtisanottu, koska kaupunginhallitus ei myöntänyt väistötiloihin tarvittua 529 000 euroa. Perusteena oli se, että ”tuki vääristäisi kilpailua ja se asettaisi muut markkinoilla toimivat yrittäjät eriarvoiseen asemaan”.
Perustelu on hyvin outo, sillä hallissa toimivat yrittäjät ovat jo olemassa ja he maksaisivat vuokraa myös väistötiloista. Mikä silloin kilpailua vääristäisi? Voisi jopa ajatella, että tuen myöntämättä jättäminen vääristää kilpailua, sillä se vaikeuttaa oleellisesti halliyrittäjien asemaa, osa joutuu ehkä lopettamaan, eikä hallin peruskorjauksen tarve ei ole heidän aiheuttamansa. Vastuu on hallin omistajalla, Oulun kaupungilla, ei välivuokraaja Narikalla. Ehkäpä Arina voisi taas nousta Oulun pelastajaksi.
Negatiivinen suhtautuminen hallin yrittäjiin on hyvin erikoista siinä mielessä, että Oulu yrittää profiloitua kulttuurikaupungiksi.
Mikä lienee Oulun päättäjien käsitys kulttuurista, mutta perinteinen eurooppalainen kulttuurikäsitys sisältää paitsi esittävät taiteet, myös miljöön, ruokakulttuurin ja yhteisön. Kaupungeissa se tarkoittaa eläviä katunäkymiä, kahviloita, ravintoloita, mutta myös ja nimenomaan torien ja kauppahallien elämää. Torit ovat olleet ja ovat eurooppalaisen elämän ydin. Veden äärellä olevissa kaupungeissa nuo ydinkohdat perinteisesti yhdistyvät.
Katunäkymät ovat meillä mitä ovat, ja Oulun merellisyyden on annettu rappeutua. Hyviä ravintoloita on, mutta Oulun keskustan helminä ovat käytännössä vain Hupisaaret, kauppatori sekä kauppahalli, jolle ei nyt sitten löydy väistötiloja peruskorjauksen ajaksi.
Olen sekä loma- että työmatkoillani pyrkinyt käymään paikallisilla toreilla ja kauppahalleissa, sillä ne antavat kuvan siitä, mikä on paikallisten ihmisten elämäntapa ja painotukset. Oulun kauppahallin ei tarvitse hävetä tässä vertailussa, sillä se kuuluu Suomen parhaimmistoon. Se on myös ainoa paikka, jossa merellinen Oulu on vielä hengissä.
Kauppahallimme erinomaisuus aukeni minulle, kun takavuosina tapasin Oulussa suomalaisia ja ulkomaisia asiakkaita ja kollegoja. Jos jäi yhtään aikaa, vein heidät kauppahalliimme, kiertelimme ja ostelimme maistiaisia. Lohi ja poro eri muodoissa, leipäjuusto, sesonkiaikoina jopa nahkiaiset ja tuore hilla olivat suosikkeja.
Useat muistelivat kauppahallikierrosta myöhemmissä tapaamisissamme. Monet naureskelivat ostaneensa sieltä tuliaisia seuraavillakin käynneillään. Eivät muuta Oulun kaupungista muistaneet.
Kauppahallin toiminnan jatkuvuus on turvattava. Sen yrityksille pitää järjestää väistötilat.
Tapio Takalo
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.