Tänä iltana se juhlavuosi on sitten ohi. Kaarle IX:n perustama Oulu täyttää ensi vuonna jo 401 vuotta. Oululaiset voivat vetäytyä pääosasta katsomon puolelle ja siirtää haukansilmänsä noin 300 kilometriä etelään Vaasaan, joka aloittaa tänä iltana vähän ennen puolta yötä omat 400-vuotisjuhlansa komealla ilotulituksella.
Oululaisilta vastaava ilakointi jäi näkemättä vuosi sitten tsunamin takia. Vaasan ohjelmassa on jotain muutakin, mitä oululaiset katsovat kaihoten: kaupunki saa korkeita vieraita Ruotsin kuningashuoneesta syyskuussa. Itse kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia saapuvat Vaasaa juhlimaan. Oululaiset joutuivat tyytymään Ruotsin prinsessaan.
Oululla ja oululaisilla ei ole siitä huolimatta mitään syytä verhoutua säkkiin. Juhlavuosi oli monessa muussa mielessä jymymenestys. Se oli täynnä toinen toistaan kiinnostavampia tapahtumia, joiden järjestelyistä vastasivat kaupungin lisäksi erilaiset organisaatiot, järjestöt ja pumput Oulun tilattavia sanomalehtiä myöten.
Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että kaupunkilaisten oma juhlaviikko elo-syyskuun vaihteessa sai oululaiset kunnolla liikkeelle. Heidän ei siis tarvinnut juhlia eliittinsä välityksellä, kuten hyvin usein tapahtuu. Kalevan syksyllä teettämä mielipidetiedustelu kertoi, että puolet oululaisista oli osallistunut juhlavuoden tapahtumiin.
Mairittelevaa oli myös lukea samasta kyselystä, että juhlavuosi tapahtumineen oli vahvistanut Oulun ja Oulun seudun identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta. Peräti 71 prosenttia oululaisista oli tätä mieltä. Ympäristökunnissa tunnot olivat samanlaisia. Voiko enää toivoa tätä parempaa palautetta?
Joulun alle osunut nolo palkkioepisodi hämmensi ja närkästytti kaupunkilaisia ja heitti ikävän varjon koko vuoden päälle. Tapahtumaa ei kannata kuitenkaan liioitella, eikä kaupungintalolla yhtenä päivänä osoitettu huono harkinta vähennä millään tavoin juhlavuoden loppusaldoa.
Juhlavuodessa oli 365 päivää, ja vain kahden päälle niistä tekee mieli vetää henkselit. Toinen ja paljon kohtalokkaampi päivä oli eräs elokuinen maanantai, jolloin Oulun valtuusto päätti rautatieaseman seudun uudesta ilmeestä.
Oulun seuraava suuri ponnistus on Petri Sirviön johdolla parhaillaan valmisteltava hakemus Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Voi olettaa, että oululaiset toivovat ainakin periaatteessa kaupungilleen onnea ja menestystä myös tässä projektissa. Olisihan se paukku, jos Oulu saisi kulttuuripääkaupungin havitellun tittelin vuodeksi 2011.
Mutta samaan aikaan aika moni pohtii vakavissaan, tekeekö Oulu turhaa työtä ja heittääkö se rahojaan Kankkulan kaivoon. Voiko kaupunki, jonka valtuusto päättää samalla kertaa hakea kulttuuripääkaupungiksi ja hävittää asemansa seudun vanhan ilmeen, olla uskottava hakija?
Vielä kiusallisemmaksi kysymys muuttuu, jos siihen kytketään Oulun aiempi historia vanhan rakennuskannan hävittämisessä. Oulun hakemusta ei voi perustella niillä kaupunkikuvallisilla argumenteilla, joita kaikkien olisi helppo ymmärtää. Petri Sirviön tehtävänä on löytää maaliskuuhun mennessä hakemuksen tueksi muita uskottavia perusteluja.
Oululaisten uusi vuosi alkaa sen takia henkeä pidätellen. Riittävätkö Oulun muut ansiot kompensoimaan kaupunkikuvan puutteita?