Olympiajääkiekko on opittu tuntemaan tällä vuosituhannella maailman kaikkein tärkeimpänä ja arvostetuimpana jääkiekkoturnauksena. Läpi 2000-luvun kisoihin osallistuivat kaikki maailman parhaat pelaajat juuri siinä vaiheessa pelikautta, kun pelaajat olivat parhaassa mahdollisessa iskussa hetki ennen eri sarjojen pudotuspelejä.
Näin piti olla myös parhaillaan käynnissä olevissa Pyeongchangin olympialaisissa, joiden kiekkoturnaus käynnistyy Suomen miesten osalta torstaina. NHL kuitenkin päätti, etteivät sarjan pelaajat osallistu olympialaisiin. Turnauksen taso tippui samalla radikaalisti, mutta arvostus tai ennakkohype ei juuri yhtään.
Yksilötasolla alkava kiekkoturnaus ei eroa juuri pitkin kautta järjestettävistä EHT-peleistä. Jokakeväisille MM-kisoille olympialaiset häviävät puhtaasti kuusi nolla. Suomalaisessa sielunmaisemassa urheilija ei voi kuitenkaan saavuttaa olympiamitalia suurempaa palkintoa.
Maailmanmestarit unohtuvat, mutta olympiamitalistit eivät koskaan.
Muuttunut tilanne heilautti myös maiden voimasuhteita. Venäjä tai näissä kisoissa Olympic Athletes from Russia eli venäläiset urheilijat nousivat kertaheitolla suurimmaksi ennakkosuosikiksi. Ruotsin tilanne ei juuri muuttunut, sillä länsinaapuri saa kasattua myös uusilla pelisäännöillä kilpailukykyisen joukkueen.
Kanadan ja etenkin Yhdysvaltojen asema puolestaan heikkeni, vaikka he saavat Euroopastakin jalkeille laadukkaat joukkueet.
Suomi on vahva haastaja, muttei kuitenkaan ennakkosuosikki olympiakultaan. Jalkeilla oleva leijonaryhmä häviää tasoltaan muun muassa viime keväänä rajua ryöpytystä osakseen saaneelle Suomen MM-joukkueelle. Mitaliin on silti mahdollisuudet.
Puolustuksen rooli korostuu, hyökkäyksessä kysymysmerkkejä
Toiseksi viimeistä arvoturnaustaan maajoukkueessa valmentava Lauri Marjamäki on kasannut olympiamitalijahtiin mielenkiintoisen nipun. Leijonien kivijalka on turnauksen paras maalivahtipeli Pietarin SKA:n Mikko Koskisen johdolla.
Joukkueen toiseksi tärkein pala löytyy jäältä Koskisen edestä. Marjamäki ja kumppanit ovat rakentaneet leijonapuolustuksen hieman erilaisella kulmalla kuin aiemmin. Puolustus on nyt erittäin pelaava, ja se tulee olemaan koko turnausmenestyksen kannalta äärimmäisen tärkeässä roolissa.
Mainittua pelaavuutta edustavat puolustuksessa etenkin Miro Heiskanen, Miika Koivisto ja Mikko Lehtonen.
Marjamäki on puhunut aktiivisemmasta pelitavasta ja nopeammasta yhteistyönjääkiekosta jo pitkään, mutta vasta tämän syksyn Helsingin EHT-turnauksessa se näkyi laajamittaisesti myös jäällä. Tässä pelitavassa puolustajat nousevat avainasemaan. Pelitapaa tukemaan täytyy pakistosta löytyä luisteluvoimaa sekä rutkasti pelirohkeutta.
Suomi on Marjamäen omien sanojenkin mukaan puolustanut omaa päätä hyvin, mutta iso haaste on ollut puolustaa laadukkaasti ylhäältä saakka. Onnistuessaan se mahdollistaa kiekonriistot ja nopean vastahyökkäyksen nopeammin ja vaarallisemmin.
Suomen pakkiparit on luonnollisesti rakennettu niin, että niistä löytyy kutakuinkin yksi selkeästi pelaavampi puolustaja. Perusvarmat pakit kuten Tommi Kivistö, Atte Ohtamaa ja Lasse Kukkonen on ripoteltu kiekollisempia puolustajien pareiksi.
Leijonien hyökkäys ei tule pärjäämään ilman puolustuksen vahvaa kiekollista tukea. Edellisiin arvoturnauksiin nähden hyökkäyksessä on taitovaje. Maalintekovastuu lepää paljon nuoren Eeli Tolvasen harteilla, joka pelasi alkukauden Jokereissa todella vahvasti, mutta viime aikoina ruuti on ollut kuivaa. Jokerikortti maalintekotalkoisiin on maajoukkueessa tällä kaudella hyvin onnistunut Sakari Manninen.
Suomen hyökkäyskalustosta raakaa luisteluvoimaa löytyy eniten Julius Junttilalta ja Manniselta. Suomi pyrkii turnauksessa nopeaan peliin ja entistä suoraviivaisempiin hyökkäyksiin, joten nopeutta tarvitaan.
Kokonaisvaltainen pelinopeus ei Suomen onneksi muodostu pelkästään raa’asta luisteluvoimasta, vaan viisikon yhteispelistä, jossa puolustajien jo edellä mainittu toiminta on avainasemassa. Pelinopeus on joka tapauksessa valitun pelitavan ehdoton edellytys.
Suomen hyökkäyksessä piilee kuitenkin yksi iso riski. Kärkikenttiä kipparoivat Joonas Kemppainen ja Petri Kontiola, jonka viime aikaiset otteet eivät ole olleet parhaimmasta päästä. Myöskään näyttöpaikkoina toimineet EHT-turnaukset eivät menneet Kontiolalta aivan nappiin.
Leijonien monivuotisen luottopelaajan harteilla onkin huikeat paineet, sillä ilman hänen onnistumista leijonien hyökkäyspelistä katoaa iso osa. Varamiestä Kontiolan rooliin ei ole.
Vahva oululaisedustus kisakonkari Kukkosen johdolla
Leijonissa on tuttuun tapaan erittäin vahva oululaisedustus. Pelaajista Mannisella, Kemppaisella, Junttilalla, Koivistolla, Ohtamaalla, Kukkosella ja Mika Pyörälällä on taustaa Kärpistä. Valmennuksessa Marjamäki on Kärppien entinen ja apuvalmentaja Mikko Manner nykyinen päävalmentaja. Kirsikkana kakun päällä on maalivahtivalmentaja Ari Hilli.
Hyökkääjistä Junttila, Kemppainen ja ketjun kolmas lenkki Teemu Hartikainen ovat pelanneet yhdessä jo EHT-kiertueella. Lisäksi Kemppaisella on yhteistä historiaa molempien laitureiden kanssa seuratasolla. MM-kisoja huomattavasti nopeatahtisemmassa olympiaturnauksessa tällaisilla asioilla on poikkeuksellisen suuri merkitys, sillä turnauksessa ei ole aikaa hakea yhteishenkeä tai ketjukemioita samaan tapaan kuin esimerkiksi MM-kisoissa.
Kaiken pitää toimia ensimmäisestä minuutista alkaen.
Kisat ovat etenkin Junttilalle myös henkilökohtaisella tasolla tärkeä näyttöpaikka. Nappiin menneet kisat saattavat avata ovia jopa Pohjois-Amerikasta.
Kokenut Pyörälä pelannee ainakin aluksi samassa ketjussa arvokisadebytantti Mannisen kanssa. Valmennuksen luottosoturi Pyörälä on loistavana yleispelaajana todellinen liimapurkki joukkueessa. Jos jokin ketjuista on rikki, Pyörälällä on yleensä helppo korjata tilanne.
KHL:ssä ruplia takova Ohtamaa on Leijonien yksi tärkeimmistä oman pään yleispuolustajista. Ohtamaan rooli tulee olemaan olympialaisissa suuri ja ennen kaikkea tärkeä. Nivalalaiselta löytyy myös riittävät kiekollisen pelin taidot.
Kärpissä superkautta pelaava Koivisto on maajoukkuetasolla vielä pieni kysymysmerkki. Koivisto on malliesimerkki puolustajatyypistä, joita Marjamäki halusi joukkueeseen pönkittämään valittua pelitapaa. Ainekset ovat olemassa onnistumiseen.
Koiviston kohdalla avainasemaan nousee pelirohkeus. Liigakaukaloissa siitä ei ollut ainakaan puutetta.
Neljänsiin olympialaisiinsa osallistuva leijonakapteeni Kukkonen saanee ison roolin alivoimapakkina. Kapteeni on myös erittäin tärkeä linkki joukkueen ja valmennuksen välillä. Tavallaan Kukkosen toinen jalka on jo valmennusryhmässä ja toinen pukukopissa.
Kukkonen herättänee taas kotikatsomoissa suuria tunteita puolesta ja vastaan, mutta kapteeni hoitanee oman tonttinsa jälleen kunnialla.
Jos tulee vaikeuksia?
Valmennuksen keskinäinen dynamiikka tulee näyttelemään myös jonkinlaista roolia. Leijonien taustaryhmä meni viime kauden jälkeen osittain uusiksi. Nyt mukana valmennusremmissä on myös Tapparan kahteen perättäiseen mestaruuteen valmentanut Jussi Tapola.
Apuvalmentaja Mannerin sana on varmasti nyt painavampi kuin vuosi sitten. Lisäksi Manner on peluuttanut joukkuettaan arjessa koko kauden samaan tyylin jolla Marjamäki haluaa peluuttaa Leijonia.
Leijonien suurimmat uhkakuvat ovat hyökkäyksessä ja pelitavassa. Valmennuksen ajatus pelitavasta on varmasti kirkas ja luultavasti myös ihan fiksu, mutta ongelmaksi lyhyessä turnauksessa saattaa muodostua sen toteutus. Pelaajien pitäisi toteuttaa sitä kentällä ensimmäisestä minuutista alkaen. Ja nimenomaan koko viisikon yhdessä.
Ei ole vaikea arvata, että Marjamäki palaa tuttuun ja turvalliseen keskialueen trappiin, jos ensisijainen pelitapa ei toimi.
Sitä tuskin kukaan haluaa.
Kaleva arvioi tuttuun tapaan kärppätaustaisten pelaajien suorituksia Kärppäbarometrissa jokaisen Suomen pelin jälkeen.