koronarokote: Oulu aloit­taa kol­man­sien ro­ko­te­an­nos­ten an­ta­mi­sen kai­kil­le yli 18-vuo­tiail­le

Investoinnit: Nokia ra­ken­taa uudet toi­mi­ti­lat Ouluun

Ou­lu­lais­läh­töi­nen las­ten­lää­kä­ri Leena Pasanen teki elä­män­työn­sä Tan­sa­nias­sa ja kokosi aidsin ja nä­län­hä­dän täy­tei­set muistot kansien väliin – "Aivan kai­kes­ta oli pulaa"

Leena Pasasen kolmas kirja ilmestyy marraskuussa.

Oulu
Leena Pasanen nuorimman kasvattilapsensa Noelin kanssa.
Leena Pasanen nuorimman kasvattilapsensa Noelin kanssa.
Kuva: Leena Pasanen

Oululaistaustaisella Leena Pasasella on takanaan hikiset viikot. Vuodesta 1981 vuoteen 2013 lastenlääkärinä Tansanian Ilembulassa toiminut Pasanen on ahkeroinut saadakseen painoon marraskuussa ilmestyvän kolmannen kirjansa Daktari Leena: Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa.

– Kaikki lähti liikkeelle siitä, että minua pyydettiin Oulujoen seurakuntaan lukemaan Tansaniasta lähettämiäni kirjeitä. Kansiossa oli yli 560 päiväkirjanomaista kirjettä ja yli 60 lehtihaastattelua.

Pasanen ryhtyi käymään kirjeitä läpi ja tajusi, kuinka paljon viestittely on muuttunut vuosien saatossa.

– Ilembulaan saatiin puhelin 2000-luvun alussa. Minä menin sinne 1981.

Se, kuinka Pasanen ylipäätään päätyi Tansaniaan, on hänelle edelleenkin mysteeri.

– Minusta ei pitänyt tulla lääkäriä. Kun aloitin lääketieteellisessä ajattelin, että lähetyslääkäriä minusta ei ainakaan tule, Pasanen naurahtaa.

Lopulta Pasanen totesi, että hänelle paras tapa käyttää hyväksi koulutustaan on mennä sinne, missä lastenlääkäreitä on liian vähän.

– Päätös oli nopea. Ystäväni yhä muistavat, mitä he olivat tekemässä, kun kerroin lähteväni lähetyslääkäriksi.

Aids-potilaita

1980-luvulla Tansaniassa oli pulaa aivan kaikesta. Maassa elettiin Ugandan sodan jälkimaininkeja, ja esimerkiksi lääkkeitä ja polttoainetta oli äärimmäisen vaikea saada.

– Torilta pystyi jotain ostamaan, mutta kaupasta ei saanut esimerkiksi vessapaperia, saippuaa tai ruokatarvikkeita. Aivan kaikesta oli pulaa.

Tuomiorovasti Arvi Seppänen ehdotti Oulun kaupungille kummikuntahanketta. Esitys hyväksyttiin elokuussa 1988.

Vajaa pari vuotta myöhemmin Oulussa perustettiin Ilembulan ystävät -yhdistys, joka alkoi toimittaa apua pieneen tansanialaiskylään. Ilembulassa oli tuolloin alle 4 000 asukasta.

– Ilembulan ystävien silloinen puheenjohtaja Eeva-Liisa Siltala oli Valion tiedottaja. Saimme Valiolta edullisesti hankittuna ja välillä lahjoituksena satoja kiloja hyla-maitojauhetta aliravituille lapsille.

Pelkkä pula-aika ja sodasta toipuminen olisivat olleet kyllin isoja ongelmia hoidettavaksi, mutta 90-luvun alussa Pasasen vastaanotolle alkoi tulla yhä enemmän aids-potilaita.

– Lääkitys saatiin vasta 2006. Siitä, kun epidemia alkoi, työskentelimme parikymmentä vuotta ilman lääkitystä.

Pasanen on tajunnut nyt kirjeitä lukiessaan, miten rankka kokemus se oli myös hänelle itselleen. Muistot pulpahtivat mieleen niin elävinä, että Pasanen alkoi nähdä painajaisia.

– Yhtenä päivänä saattoi tulla 12 positiivista aids-testitulosta. Se tarkoitti sitä, että sain kertoa 12 kuolemantuomiota. Myös suloisille lapsille, jotka tiesin ja tunsin nimeltä. Olen miettinyt, miten edes selvisin hengissä täyspäisenä, enkä kyynistynyt.

Apua Oulusta

Leena Pasanen kiittää vuolaasti Oulussa yhä aktiivisesti toimivia Ilembulan ystäviä.

– Ilman heitä työni olisi ollut paljon hankalampaa.

Kun esimerkiksi sairaalasta hajosi aggregaatti ja töitä jouduttiin tekemään öljylamppujen valossa, Ilembulan ystävät tempaisi ”Sytytään yhdessä”-kampanjan, jolla saatiin nopeasti kerättyä rahat, joilla sähköt saatiin palautettua sairaalaan.

– Monet sen ajan koululaiset repivät Oulussa Ilembulan sairaalaan sidetarvikkeiksi lakanoita. Kävin kertomassa työstäni vanhoissa kouluissani. Merikosken yläkoulu ja lukio ovat edelleen tehneet taksvärkin Ilembulan hyväksi.

Pasanen jäi eläkkeelle työstään vuonna 2013, mutta Ilembula on hänelle edelleen tärkeä. Hänellä on neljä tansanialaista kasvattilasta ja kolme lastenlasta. Tavallisesti hän viettää puolet vuodesta Mufindissa vapaaehtoistyössä. Nyt korona-aikana tähän on kuitenkin tullut taukoa.

– Afrikassa on ollut aika hurja meininki, mutta olen miettinyt, jos loppuvuodesta uskaltaisi taas lähteä läheisiä tapaamaan.