Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään.
Oulun nuorisoasiankeskus sai pikahälytyksen Italian Veronasta. Tarvetta oli yhdelletoista nuorelle, jotka osallistuisivat kymmenen päivän kansainväliselle leirille Bardolinossa, Gardajärvellä Veronan kaupungin läheisyyteen pohdiskelemaan eurooppalaisten nuorten toiveita ja tulevaisuutta. Iltapäivän aikana tarvittavat yksitoista ilmoittautuivat.
17. heinäkuuta matkaan lähtevä porukka, kymmenen tyttöä ja ainoana poikana Suomea rohkeasti edustanut Riku Jussila, kerääntyi Oulun lentokentälle. Matka sujui suunnitelmien mukaisesti Milanoon, jossa vastassa olivat leirin ohjaajat. He ottivat rättiväsyneet suomalaiset lämpimästi vastaan. Neljätuntinen linja-automatka kohti Bardolinoa alkoi.
Katolisessa instituutissa Tusinissa nukkumasalit jaettiin tasan. Tytöt laitettiin turvaan rakennuksen ylimmäiseen kerrokseen, johon johti hurmaavat kuusikymmentäkuusi porrasta. Niitä rappuja olikin jännittävä kiivetä kaksikymmentäviisikiloisen matkalaukun kanssa. Yleensäkin ne portaat miellyttivät jokaista osallistujaa kovin, sillä olihan niissä edes takaisin juokseminen oivaa pakaralihastreeniä. Portaista ja myöhäisestä ruokailusta huolimatta tunnelma Tusinissa oli alusta asti iloinen.
Vaikka Tusinissa järjestetty leiri oli EU:n rahoittama, kuului ohjelmaan paljon muutakin kuin työskentelyä EU-asioiden seassa. Leiriläisiä kierrätettiin ympäri Veronan aluetta, erilaisissa huvi- ja vesipuistoissa sekä kulttuurimaisemissa. Veronan yliopistolla simuloitiin Euroopan Unionin komission istunto, joissa ryhmiin jaettu leiriläisjoukko esitteli johtajiensa johdolla tulevaisuuden ja toiveiden pohjalta rakennetut projektinsa.
Projektit käsittelivät Euroopan Unionin eri komissioiden toimintaa. Toisille siunaantui tulevaisuuteen katsova projekti ekologiasta, toisille elinkeinosta tai territoriosta, matkailusta tai kulttuurista. Näiden pohjalta luotiin projekteja, joita voitaisiin mahdollisesti hamassa tulevaisuudessa toteuttaa. Naiivit projektit edustivat yksinkertaisuudessaan nuorten yksinkertaisia toiveita paremmasta ja tasavertaisemmasta elämästä.
Leiriläisillä oli kunnia tavata myös Veronan kaupungin nuorisoasiamies, joka italialaiseen tapaan saapui hieman myöhässä. Mies ei juuri englantia puhunut, vaan häntä tulkkasi italiasta englanniksi nainen taka-alalta.
Muiden leiriläisten ollessa kuudentoista vuoden molemmin puolin, joutuivat suomalaiset usein heittäytymään lapsiksi. Ulkopelien ja huvipuistojen alusta loppuun läpikäyminen lienee yksi näistä lieveilmiöistä. Mukavaa taisi olla joka ikisellä; kannattanee tulevaisuudessakin pitää silmänsä auki nuorisoleirien varalta.
Reetta Hämäläinen