Pitkän linjan oululaisista vaihtoehtorokkareista koostuva Puristin on yksi Myspace-nettisivustoilla esittäytyvistä tuhansista suomalaisyhtyeistä.
Matalalla profiililla liikkeelle lähtenyt kolmikko soittaa lähtökohtaisesti omaksi ilokseen, mutta tunnustaa tähyilevänsä jo viihdemaailman tähtitaivaalle - jalat tukevasti maankamaralla.
Puolitoista vuotta sitten perustetun yhtyeen musiikillisesta menneisyydestä löytyy monenlaista meininkiä.
Ässärumpali Pasi Aikio
(s. 1968) on 1990-luvun alusta asti ollut tuttu näky äänekkäissä oululaisyhtyeissä. Vielä pari vuotta sitten hän rytmitti ska-yhtye Blaster Masteria.
Aikio vaikuttaa myös riehakkaan lastenmusiikkiorkesteri Taskumattien laulaja-kitaristina.
Puristimen laulaja-kitaristi Mikko Juntusen (s. 1975 ) menneisyyteen kuuluvat rosoiset rockyhtyeet Submerged ja Atomivakoojat.
Basisti Mika Vierimaa (s. 1977) muistetaan folkahtavaa indiepoppia soittaneesta tamperelaisesta Office Building -yhtyeestä.
Kun ynnää soittajien taustavaikutteet, ei touhun energisyys tule yllätyksenä. Rivakatkin temmot hoituvat helposti ja melodiset kertosäkeet jäävät soimaan päähän jo ensi kuulemalta.
"Jos mietitään rytmipohjaamme, kaikilla meistä on varmasti omat vaikutteensa", Pasi Aikio sanoo.
"Ehkäpä Police-yhtyeen varhainen tuotanto on toiminut yhteisenä vaikuttajana ja toisaalta myös Hassisen koneen alkuaikojen jutut. Emme me silti ole mitään esikuvia tarkoituksella hakeneet", hän jatkaa.
Puristimen kappaleissa huomio kiinnittyy rullaavuuteen. Rytmipohjissa ja bändin yleissoundissa ei ole tietoakaan ajalle tyypillisestä hevijyystöstä. "Sitä rullaavuutta juuri haetaan."
"Kun toimimme triopohjalta, olisi kovin monotonista juntata raskaalla kädellä koko ajan. Trio on ankara bändimuoto. Siinä pitää kaiken toimia alusta loppuun. Kaikkien on hoidettava oma tilansa", Mika Vierimaa muistuttaa.
Puristimen sanoituksista vastaava laulaja Mikko Juntunen ei osaa analysoida riimejään, mutta myöntää niihin liittyvät synnytystuskat.
Mistä esimerkiksi kappaleenne "Viipuri" kertoo?
"Se ei kerro siitä kaupungista. Sanana Viipuri symboloi siinä sellaista elämäntilannetta, mihin ei enää palata ja mikä on jo nähty - eli kun kokonaan uusi sivu on käännetty elämässä. Kun sanoituksia tekee suomeksi, joutuu usein mietiskelemään ja vääntämään enemmänkin. Sanoitukset ovat aikaa vievin prosessi tässä meidän jutussa."
Onko sanoituksissasi jokin tietty linja?
"Niissä ei välttämättä oteta kantaa mihinkään. Joistakin teemoista saan helpommin ideoita. Ehkä linja on siinä, että ne kaikki ovat suomeksi ja saman miehen tekemiä", Juntunen pohtii.
Suosiossa Puristin ei tavoittele kuuta taivaalta, mutta uskoo silti mahdollisuuksiinsa kaupallisesti. Pitkäsoittolevy on haaveena, mutta kiirettä ei ole vielä mihinkään. Kokemus on opettanut kärsivällisyyttä.
"On tärkeätä pitää tällä hetkellä tämä homma fiilispohjalta mielekkäänä, eli terveellä, realistisella kunnianhimolla mennään eteenpäin. Panostamme jatkossakin kappaleiden laatuun. Uskon, että hyvällä pelimannihengellä voi erottua Idols-formaattien ja soittolistojen ulkopuolisestakin maailmasta."
Entäpä lievästi sanottuna outo nimenne Puristin? Onko se tässä yhteydessä substantiivi vaiko imperfekti?
"Vastaus on kyllä", Pasi Aikio virnistää.