Oululaisenakulkiessa muualla Suomessa on tottunut siihen, että vieraat ihmiset aloittavat Oulu-aiheiset keskustelut aina suurin piirtein samoista aiheista. Tiedättehän: Kärpät sitä ja Nokia tätä. Majoneesipitsa siellä, Tuomas Enbuske täällä.
Vuoden, parin aikana valikoimaan on noussut uusi aihe: Oulun kertakaikkisen surkea jama.
Selviääkö Oulu vielä? Onko Oulusta tulossa Suomen Detroit? Miten joukkotyöttömyys näkyy kaupungilla?
Tällaisiin kysymyksiin on hämmentävää vastata, koska ne perustuvat mielikuviin, jotka eivät ole totta. Nokian matkapuhelinpuolen sulkeminen on selvästikin saanut liian suuret mittasuhteet monen ihmisen mielessä.
Oulun surkeutta on pyöritelty parin vuoden aikana paljon valtakunnallisessa mediassa. Esimerkiksi aikakauslehtien toimittajat ovat tehneet reportaasimatkoja, joissa he ovat tulleet muistelemaan hurjia kasvun vuosia ja ikään kuin kirjaamaan havaintojaan Nokian raunioilla nyt käytävästä Oulun selviytymistaistelusta. Viimeksi asialla oli nuorille aikuisille suunnattu Image-lehti.
Jutussa toistui tuttu kaava, jossa Oulu niputetaan yhteen Nokian kännykkäbisneksen nousuun, uhoon ja tuhoon. Siinä on hyvän tarinan ainekset, ja ihmisethän rakastavat kuulla hyviä tarinoita.
Värittynyt Oulu-mielikuva ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan mediassa kerrottujen tarinoiden vika. Kaupungin brändiä rakennettiin aikoinaan tietoisesti ja tiedostamatta Nokian puhelimien varaan. Nyt kaupungin kohtalo yhdistyy ihmisten mielissä kännykkä-Nokian kohtaloon.
Monelta tarinoijalta myös tuppaa unohtumaan Oulun Nokia-kertomuksista se, että kaupungissa on edelleen Suomen suurin elektroniikkatehdas, Nokian tehdas Ruskossa.
Tehtaassa on kudottu langatonta verkkoa täydellä kapasiteetilla viime aikoina, ja uutta väkeä on palkattu niin tehtaaseen kuin tuotekehitykseen. Langattoman teknologian yhtiöillä näyttää ylipäätään menevän mukavasti alueella. Myös muilta toimialoilta Oulussa löytyy valtakunnallisia ja jopa globaaleja pärjääjiä.
Nämä seikat kuitenkin leikataan usein pois tarinoista, koska juonen ei haluta löystyä.
Vaikka Oulun vauhtivuodet ovat toistaiseksi taakse jääneitä, kaupunkimme kurjuus ei ole todellisuudessa paljon sen kummempaa kuin muualla. Oulun ongelmia vähättelemättä voi todeta, että muutkin suuret kaupungit Suomessa ja koko valtio ovat tällä hetkellä vaikeuksissa.
Pitkään jatkunut surkea taloussuhdanne, elinkeinoja ravisteleva rakennemuutos ja nurkan takana vaaniva kestävyysvaje kiusaavat miltei tasapuolisesti. Esimerkiksi työttömien osuus työväestöstä on käytännössä sama esimerkiksi Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa.
Moni asia on itse asiassa paremmin Oulussa. Esimerkiksi asuntojen hinnat ovat täällä edullisia verrattuna muihin maakuntien kasvukeskuksiin puhumattakaan pääkaupunkiseudusta, missä kerrostalojen neliöhinnat huitelevat 2–3-kertaisina Ouluun verrattuna.
Jos ”Hessoissa” tekee mieli käydä, sinne pääsee Oulunsalosta sini- tai punavalkoisilla siivillä tunnissa. Lentoyhtiöiden kilpailutilanne takaa sen, että lennoista ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi, jos vain ostaa lentolippunsa ajoissa.
Oulun lentoasemasta mainittakoon sekin, että sen matkustajamäärä on tänä vuonna selvässä kasvussa. Lokakuun alkuun mennessä matkustajamäärä oli jo yli 700 000. Numerot eivät ole taantuvan maakuntapitäjän lukuja.
Oulun elinvoima ei ole kiinni mielikuvista, mutta niilläkin on vaikutuksensa. Sen vuoksi ylikorostunut mielikuva Nokian runtelemasta Oulusta pitäisi saada asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin.
Kolumni