Oulujärven etelälaidan korpeen 50 vuotta sitten nousut Otanmäen taajama ei ole aavekaupunki, vaikka viimeinen vuoro nousi kaivoskuilusta jo 18 vuotta sitten. Satoja mainaireita koulutettiin tuolloin rautakouriksi, valmistamaan junanvaunuja Neuvostoliiton loputtomaan tarpeeseen.
Neuvostoliiton hajoamiseen katosi kuitenkin myös vaunutehtaan avajaisissa esitetty lupaus tuhansien vaunujen tilauksista ja siitä, ettei Otanmäessä ei tarvitse enää koskaan kantaa huolta työn riittävyydestä. Itänaapurin ministeri vakuutti, että Neuvostoliiton rautateillä menee vuodessa hukkaan enemmän vaunuja kuin Otanmäen paja ehtii valmistaa.
Kaivoksen naapuriin nousseessa viiden hehtaarin hallissa hitsasi vaunuja kokoon enimmillään seitsemänsataa miestä. Nyt espanjalaisen Talgo-konsernin osana toimiva Talgo Oy:n kirjoissa on Oulun yksikkö mukaan lukien viitisensataa ihmistä.
VR ei suosi
kotimaista
Vuodenvaihteeseen saakka pääluottamusmiehen tehtäviä hoitava, tuuliselta paikalta äänestyksen jälkeen pudonnut Risto Kämäräinen sanoo, että jos lisää tilauksia ei saada, ensi vuonna ovat edessä synkät ajat.
"Sata on nyt pakkolomalla ja syksyllä määrä voi tuplaantua. Kun Helsinkiin menevät raitiovaunut, VR:n tilaamat sähköveturit ja Espanjaan ostetut makuuvaunut on tehty, töitä riittää enää ehkä sadalle miehelle konepajahommissa."
Risto Kämäräinen uskoo, että poliittisella yksituumaisuudella kiskokalustotuotannon jatkuvuus Otanmäessä voitaisiin turvata. Kun VR toteaa itse päättävänsä, mistä kalustonsa tilaa, monessa muussa maassa kotimaisen tuotannon suosiminen on itsestään selvää. Esimerkiksi Espanjassa kotimaisuusasteen täytyy vaunukalustolla olla 85 prosenttia.
Muistoissa
Otanmäen henki
Pian parikymmentä vuotta eläkkeellä ollut kaivosmies Olavi Tolonen katselee Otanmäen kylän raitin verkkaista menoa oman kaksionsa ikkunasta. Väkeä riittää yhä Vuolijoen kunnan kakkostaajamassa, vaikka keski-ikä onkin rutkasti noussut.
"Kun tulin tänne nelisenkymmentä vuotta sitten, Otanmäki oli koko maan lapsirikkain taajama. Nyt näissä yhtiön aikanaan rakentamissa kerrostaloissakin asuu enimmäkseen eläkeläisiä. Kaikki asunnot on myyty, eikä ihme. Mekin maksoimme tästä 50 neliön asunnosta reilu kymmenen vuotta sitten vain 50 000 markkaa", Tolonen kertoo.
Kaivosmuistoistaan kirjankin tehnyt Tolonen sanoo, että kaivoksen kukoistuksen aikaan otanmäkeläisiä liitti yhteen vahva yhteishenki. Harrastustoiminta oli vilkasta, eikä politiikassakaan pahemmin tapeltu.
"Ammattiosastossa kommunistit ja demarit istuivat eri penkeillä, mutta juttuun tultiin keskenään kuten kaivoksen johdonkin kanssa. Urheiluseurat Jyry ja Teräs kasvattivat jopa SM-mitalisteja, tansseja pidettiin ja shakkikerhokin toimi."
Päivän poraukset ja räjäytykset käytiin läpi uudelleen illalla ravintola Mainarissa, joka sekin on sulkenut ovensa jo vuosia sitten. Kauppa ja pari baaria kylästä yhä löytyy sekä yläaste ja lukio.
"Työ oli kovaa, mutta sitä riitti varmasti. Monelle Otanmäkeen saapuminen tiesi selvää elintason nousua, kun päästiin asumaan hienoon kerrostaloon. Juokseva vesi ja sähköhellakin olivat silloin aikamoista ylellisyyttä", Olavi Tolonen muistelee.