Syyttäjien ja vastaajien arviot toistensa oikeudelle esittämien kirjallisten todisteiden merkityksestä ja näyttöarvosta eivät natsanneet lainkaan keskiviikkona jatkuneessa Riihi-säätiö- oikeudenkäynnissä. Osapuolet jättivät oikeudelle paksun nipun erilaisia asiantuntija-arvioita ja muita dokumentteja.
Yksi pitkään jatkuneen oikeudenkäynnin keskeisimmistä kiistakysymyksistä liittyy jutun pääsyytetyn Toivo J. Kannisen omistaman Livoli Oy:n kiinteistöyhtiöiltä laskuttamiin isännöinti- ja kiinteistöhuoltokuluihin.
Syyttäjän käsityksen mukaan yhtiö on laskuttanut palveluistaan runsaasti ylihintaa. Puolustuksen mielestä sen oikeudelle jättämät useat todistajalausunnot kertovat aivan jostain muusta: Riihi-säätiön omistamien vuokrataloyhtiöiden hoitokulut ovat kohtuullisia kun niitä vertaa valtakunnallisiin ja Oulun tilastoihin. Esimerkiksi Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön (PSOAS) vastaavat kulut ovat suuremmat kuin Livoli Oy:n laskuttamat.
Syyttäjä Heikki Arjaksen mielestä PSOAS:n luvut eivät ole vertailukelpoisia Livoli Oy:n lukujen kanssa. Hän tyrmäsi myös oikeudessa pari viikkoa sitten vastaajien todistajana esiintyneen "arava-asuntoekspertin" hoitokuluanalyysit epäluotettavina.
Puolustus jätti oikeudelle myös valtion asuntorahaston (ARA) valvontapöytäkirjan vuodelta 2000. Siinä ARA luokittelee selvityksen kohteena olleen Riihi-säätiön parhaaseen eli A-luokkaan.
"ARA:n kannanotot tässä oikeudenkäynnissä eivät vastaa tätä selvitystä", sanoi asianajaja Juhani Karvo. Hänen mielestään "ARA toimii kuin tuuliviiri".
Arjas torjui selvityksen näyttöarvon, koska "siinä ei puututa kiinteistöyhtiöiden toimintaan".
Oikeudessa kinattiin myös vuokrataloyhtiöiden satsauksista asukasviihtyisyyden lisäämiseen. Puolustuksen käsitys oli, että Riihi-säätiön taloyhtiöissä toimittiin jo 1990-luvulla siten kuin ARA edellyttää niiden toimivan tänä päivänä.