Suhtautuminen työelämään on muuttunut 20 vuodessa ja samalla on muuttunut suhtautuminen työnantajiin. Enää tärkeintä ei ole se, että työnantaja pystyy tarjoamaan pitkän uraputken, johon hypätään, huhkitaan sankarityöntekijöinä ja sitten jäädään eläkkeelle.
Sain ilokseni kutsun arvostamani opinahjon Oulun yliopiston opiskelijoille suunnattuun urapäivään, jossa keskustellaan työelämästä. Kutsu sai minut muistelemaan 2000-luvun alkua, jolloin moni valmistuva halusi töihin selkeään uraputkeen. Työpaikkaa erityisesti isossa yrityksessä pidettiin turvattuna, joka tarjoaisi paljon mahdollisuuksia. Harvalla oli kuitenkaan varsinaisesti vaatimuksia tulevalle työnantajalleen: hieman karrikoiden voisi sanoa, että jos sait työpaikan, niin olit kiitollinen.
Minun silmissäni näyttää siltä, että maailma on muuttunut 20 vuodessa paljon. Vaatimukset työnantajien vastuullisuudesta, osaamisen kehittämisestä ja työntekijöiden kohtelusta ovat kasvaneet.
Esimerkiksi asiantuntijatyössä on kyse osaamispääomasta, ja sen arvostus on noussut. Nykynuorille vinkkaisin, että kannattaa miettiä, arvostaako potentiaalinen työnantaja asiantuntijoiden osaamispääomaa vain juhlapuheissa, vai myös tekojen tasolla. Katsoisin työhaastatteluissa miten työnantajat luovat ja tukevat osaamispääomaa säilyttävää ja oppimismyönteistä kulttuuria.
Työolosuhteet ovat muuttuneet myös 20 vuodessa muun muassa sosiaalisen median ja erilaisten ruutujen varastaessa jatkuvasti huomiotamme ja vieden keskittymiskykymme. Uskon, että taistelu jatkuvia digikeskeytyksiä vastaan kannattaa.
Näen myös, että pandemian jälkeinen etätyöskentely vähentää yhteisöllisyyttä. Uskonkin, että tulevaisuudessa arvostetaan työnantajia, jotka osaavat rakentaa yhteisöllisyyttä. Ennustan uutta työnkuvaa syntyväksi ihmisten kohtaamisten järjestelijän rooliin.
2000-luvun alussa oli valloilla mielestäni yksilökeskeisempi ajattelu. Etsittiin ja esitettiin sankarityöntekijä, joka menestyy omien ansioittensa ansiosta. Uskon, että nykyisessä työelämässä menestyjiä ovat ne, jotka osaavat kasata joukkueita ja toimia joukkueena.
Osaamispääoman arvostuksen voi viedä niinkin pitkälle, että siitä palkitaan yrityksen osaomistajuuden kautta. Työntekijän osaaminen on pääomaa, joka on sijoitus siinä kuin perinteinen vanhan pääoman sijoitus. Onkin todennäköistä, että palkkatyön ja yrittäjätyön välinen raja kapenee tulevaisuudessa.
Tulevaisuudessa vaatimukset työnantajia kohtaan kasvavat ja nuorilla on työvoimapulan vuoksi varaa valita. Tällaisessa tilanteessa voittajia ovat ne yritykset, jotka panostavat koko yhteisöön, arvostavat osaamispääomaa, auttavat työntekijöitä keskittymisessä, eivätkä vaadi herkeämätöntä ”linjoilla olemista”. Yksi asia ei ole kuitenkaan muuttunut 20 vuodessa, tämä on kyky tehdä käsillä oleva tehtävä hyvin, tämä synnyttää varmuudella osaamispääomaasi.