Kuva: Sanna Myllykangas
Niinan ja Kurren pesäpuussa oli päällä täysi tohina.
Keväällä syntyneet oravanpoikaset vipelsivät täyttä vauhtia pitkin puun alaoksia ja yrittivät opetella kiipeilemään pitkin sen runkoa. Aina välistä kuului vingahdus, kun joku niistä toheloi ja tipahti maahan.
Yksi oravanpoikasista oli erityisen taitava kiipeilijä. Se kipitti aivan pitkän oksan päähän ja keikkui siellä näyttäen muille pitkää nenää, kunnes oksa taittui sen alla ja orava tipahti maahan.
”Ei ole kilttiä kehuskella, vaikka osaisikin kiipeillä paremmin kuin muut”, Niina huomautti poikaselleen.