Kirjoittaja kuuluu Kalevan
nuorten kirjoittajien ryhmään
Muistatko, kun lapsena halusit lainata isoäidin röyhelöhametta ja helmiä rouvaleikkeihin? Kuinka korkokenkien kopina silloin kuulosti komealta! Vaikka leikki-ikä olisi ohitettu, ovat menneiden vuosikymmenten säästetyt vaatevarastot oikeita aarreaittoja.
Kun muoti kiertää noidan kehää, tietyn ajan jakson välein äitien ja mummojen pikkutakit näyttävät tuoreilta, tyylikkäiltä ja ennen muuta aidoilta.
Kotikaapista saattaa löytyä näyteikkunan nepparipaidat voittava vaatekappale täysin ilmaiseksi.
Oululainen Jenni Kesti, 19, vannoo hipahtavien mekkojen nimeen. Äidin vanhat asustevarastot on koluttu tarkkaan.
Vaikka Jenni tykkäsi pynttäytyä lapsuuden leikeissä, ei pukeutuminen ole aina näytellyt merkittävää osaa hänen elämässään.
"Vielä yläasteella valitsin paidan lähinnä mukavuutta silmällä pitäen, mutta vähitellen visuaalisuus on voimistunut ja 70-luvun vintagemekot tuntuvat kuin taideteoksilta", ensi syksynä tekstiiliartesaanin opinnot aloittava Jenni huokaa.
Äidin vaatekätköt ovat hänelle kuitenkin uusi tuttavuus. "Nyt isona olen voinut ihastua niihin vakavissaan, kun asennekin on oikea."
Hän selventää, että tärkeintä vaatteissa on väri ja niiden uniikki luonne.
"Haluan pukeutua oranssiin enkä kohdata toista samanlaista vastaantulijaa."
Nykyään Jenni kertoo pukeutuvansa kuten hänen äitinsä nuorena ja fiilistelevänsä esimerkiksi trumpettihousuja.
Onneksi Jenni saa miltei poikkeuksetta pitää löytämänsä.
"Otan äidin vuosikymmenten takaiset aarteet vaivihkaan huoneeseeni säilytykseen ja yllättäen omistaja ei sitten niitä enää näe."
Tyttö kuitenkin myöntää, että joskus ihastuminen sokeuttaa järjen.
"Olen joskus varastoinut kaappini täyteen hienoja tekstiiliyksilöitä, joita en ole koskaan halunnut pukea ylleni. Ne vaan aluksi aina vaikuttavat kerrassaan viehättäviltä, mutta arki onkin karumpi."
Täysin uutukaisina Jenni sortuu ostamaan vaatteita vain harvoin. Kodin ullakolta löytyvän asuarsenaalin lisäksi Jenni on innoissaan vaatteiden väsäämisestä ja etenkin kirpputoreilla kiertelystä.
"Nyt, kun äitikin hahmottaa, miten pukeudun, hän saattaa tehdä puolestani kirpparilöytöjä", tyttö iloitsee.
Löydetyn vaatteen ei kuitenkaan tarvitse kylmiltään olla täydellisen passeli.
"On vain löydettävä sen parhaat puolet ja korostettava niitä omalla ompelukoneella. Niistä voi tehdä myös taulun", Jenni rohkaisee.
Nykyään tiedotusvälineet pursuavat trendivinkkejä. Vaatekauppojen näyteikkunoiden tarjonta vaihtuu niin vinhalla tatsilla, että on täysi työ pysyä perässä.
Miksi ihmeessä pitäisi? Voisi kuvitella, että laman tiukentamat lompakon nyörit kehottavat nuoria vanhempien vaatekaapeille. Jenni kuitenkin kumoaa ajatuksen.
"En hoksaa ketään muuta, joka kulkisi vanhempiensa vaatteissa. Kai ne leimataan mammamaisiksi ja kömpelöiksi."
Tyttö painottaa, että muodin sijaa pitäisikin panostaa omaan tyyliin ja ennen kaikkea asenteeseen, koska silloin kulutus kutistuu.
"Jos pukeutuja ei tunne tyyliään, on joka kesä vaatekaappia täytettävä uudella, muodikkaalla kesämekolla. Kun shoppaillaan jatkuvasti uutta, ei materiaalienkaan tarvitse kestää", Jenni paukauttaa ja jatkaa.
"Vaaterintamalla kaikki on jo kertaalleen keksittyä. Menneet vuosikymmenet kertautuvat vaatteissa, joten oikeasti laadukasta muotia löytyy useimmin vinteiltä kuin alerekeistä."