Op­pi­laat tei­tit­te­li­vät opet­ta­jiaan 1970-lu­vul­la – mies­opet­ta­jal­la piti olla puku ja kra­vat­ti

Lassinkallion yhteiskoulun 3A-luokka vuonna 1970–1971. Historian opettaja Pentti Pokela opettajille ajan tavan mukaan puvussa ja kravatissa vasemmalla eturivissä. Nuorisolla oli muodissa pitkä tukka.

Moni pyöräilee Oulussa kouluun. Lassinkallion koulun pihanmaa lokakuussa 1985.

Historian opetus kouluissa liukuu nykyilmiöihin. Eläkkeellä oleva historianopettaja Pentti Pokela, 77, muistelee, että hän ehti kouluaikanaan 1950-luvulla perehtyä aikojen alusta noin Napoleonin aikaan 1800-luvun alkuun asti.

Nyt koululaiset tuskin tietävät Ruotsin vallan ajasta (1500–1700-luvuista) mitään, kun heidän täytyy perehtyä viime ajan kriisien taustoihin.

Samaa kertoo nuoremman sukupolven historian opettaja, vuonna 2009 Jyväskylän yliopistosta valmistunut Heli Kyllönen.

– Opetussisällöissä säilyvät samanlaiset aihepiirit, mutta lukioissa ne ovat tulleet lähemmäksi nykypäivää ja viime aikojen kriisejä, Kyllönen toteaa.

Heli Kyllönen kävi Pattijoen yläasteen ja Raahen lukion, joissa opettajat innostivat hänet ammattiinsa.

– Historia kiehtoi, Kyllönen sanoo.

Nyt hän opettaa Kaakkurin koulussa ja Laanilan lukiossa Oulussa.

Kyllösen mukaan työstä entistä enemmän kuluu opettamisen sijasta hallintoon.
Opettajat joutuvat esimerkiksi kirjaamaan erilaisia oppilastukeen liittyviä toimia. Vanhempiin ollaan aikaisempaa säännöllisemmin yhteydessä.

Tietotekniikka on johtanut siihen, että oppilaat etsivät itse tietoa tietokoneella, kun takavuosina asioihin syvennyttiin oppikirjojen avulla.

– Digimurros toimii hyvässä ja pahassa. Siitä on hyötyä, mutta itsetarkoitus digitaalisuus ei saa olla. Se tuo myös hälyä luokkaan, kun jokaisen pitää opetella uutta tekniikkaa.

Moni pyöräilee Oulussa kouluun. Lassinkallion koulun pihanmaa lokakuussa 1985.

Pentti Pokela aloitti historianopettajana Lassinkallion yhteiskoulussa Oulussa 50 vuotta sitten, vuonna 1967. Eläkkeelle hän jäi 2003, jolloin tietotekniikka oli vasta tuloillaan kouluihin. Teknisimmät laitteet hänen aikanaan olivat ”olanyliheittäjä” eli piirtoheitin sekä diakuvat.

Valokuvat historian oppikirjoissa yleistyivät 1970-luvulla. Pentti Pokela muistaa, miten silloisessa kouluhallituksessa kehiteltiin koko ajan uutuuksia opetukseen.

Historianopettajat muistivat kuitenkin pysyä oppiaineen perusteissa.

– Kyllä ne asiat pitää lukea ja tarvittaessa myös opetella ulkoa, ei siinä ole tapahtunut mitään muutosta.

Oulussa siirryttiin ensimmäisten kaupunkien joukossa peruskouluun 1. elokuuta 1974. Peruskoulua pelättiin, ja keskustelu oli kärkästä. Pentti Pokelan mielestä peruskoulu ei ainakaan historianopettajille merkinnyt lopulta isoa muutosta.

Miesopettajan kuului vielä 1970-luvulla pukeutua pukuun ja kravattiin. Pokela muistaa käyttäneensä talvisin tummaa pukua, joka vaihtui keväällä harmaaseen. Kerran hän yllätti nuorukaiset ja vetikin päällensä sinisen puvun.

Oppilaat teitittelivät opettajiaan 1970-luvulla. Pokelan mukaan jossain vaiheessa ”tavasta alettiin lipsua”, mutta ei sekään lopulta mitään ongelmia sittemmin aiheuttanut.

Turun yliopistossa Pentti Pokela istui muun muassa Mikko Juvan luennoilla 1960-luvun alussa. Nuorista opettajista hän muistaa myös Kyösti Julkun sekä Keijo Korhosen.

– Mikko Juva oli tavattoman hyvä luennoitsija.

Pentti Pokela itse kävi keskikoulun Alajärvellä ja ylioppilaaksi Kokkolassa. Turun yliopistoon lähtö oli sen jälkeen sattumaa.

– Kaveri soitti, että toinen kaveri menee kuorma-autolla Turkuun ja mukaan mahtuisi patjatkin, että lähdetäänkö sinne. Minä sanoin, että lähdetään vaan. Siellä sitten katseltiin, mitä tehtäisiin. Olihan sitä akateemista vapautta aluksi, Pokela muistelee.