Uudet opiskelijat kävelevät syksyisin yliopistojen ovista sisään. Ilmassa väreilevät innostus ja jännitys. Tutorit opastavat uusia opiskelijoita alkuun viisi vuotta kestävän tutkinto-ohjelman suorittamisessa. Vuodet kuluvat, opinnot etenevät, ja lopulta koittaa viidennen vuoden kevät. Silloin joka viides yliopistossa aloittanut valmistuu. Mitä neljälle viidestä oikein tapahtuu?
Opiskelijoita pusketaan kohti valmistumista sekä yliopiston sisältä että yliopiston ulkopuolelta. Opiskelijat saavat opiskella korkeintaan seitsemän vuoden ajan. Yliopisto saa rahoitusta valmistuneiden opiskelijoiden mukaan. Kela maksaa opintotukea viideltä vuodelta. Jos valmistuu ajoissa, Kela hyvittää osan opintolainasta.
Ylimääräisten sivuaineiden opiskeluun ei kannusteta, koska sen nähdään hidastavan valmistumista. Vaihto-opiskelusta kerrottaessa muistutetaan, että tämä lykkää valmistumista. Kaikki toitottavat, että minimitutkinto mahdollisimman nopeasti on paras ratkaisu. Kukaan ei kysy asiaa opiskelijalta.
Valmistumisen lisäksi opiskelijoita pusketaan opintojen aikana töihin. Opintotuen tulorajaa on nostettu. Hallitus suunnittelee leikkaavansa asumistukea. Opiskelijoiden pitäisi kuulemma asua soluissa ja nostaa Suomen työllisyysastetta. Opiskelua ja opiskelijoiden hyvinvointia ei mainita. Sitäkään ei mainita, että opiskelu on täysipäiväinen työ. Opiskelun ja työn yhdistäminen tarkoittaa kahden työn tekemistä ja vapaa-ajan, jopa yöunien, vähenemistä. Tällöin opiskelija kuormittuu liikaa ja palautuu kuormituksesta huonommin.
Valmistumisen ja töissä käymisen lisäksi myös mielenterveysongelmat kuormittavat opiskelijoita. Kolmasosalla opiskelijoista on masennuksen tai ahdistuksen oireita. Niihin ei saa apua, sillä YTHS:lle on hyvin vaikeaa saada aikaa.
Opiskelija elää ulkopuolelta tulevien vaatimusten ristipaineessa. Yliopistolta sanotaan, että opiskelu on täysipäiväistä työtä. Samaan aikaan sanotaan poliitikkojen suulla, että opiskelijan tärkein tehtävä on valmistuminen. Seuraavassa hengenvedossa opiskelijan tehtävä onkin vähentää asumistukimenoja ja nostaa työllisyysastetta, koska uusi hallitus haluaa edistää näitä asioita.
Kukaan ei muista opiskelijaa, jonka rahat eivät meinaa nytkään riittää elämiseen ja jonka on pakko käydä töissä jaksamisensa kustannuksella. Myös ylikuormittuneet ja mielenterveysongelmista kärsivät opiskelijat unohtuvat.
Opiskelijoita pusketaan eri tavoin kohti pahoinvointia. Pitäisi opiskella, tehdä töitä ja olla sairastumatta. Opiskelijat typistetään numeroiksi, jotka korjaavat milloin mitäkin yhteiskunnallista ongelmaa. He eivät saa tehdä tärkeintä tehtäväänsä eli opiskella.
Valmistuminen ei ole mahdollista tavoiteajassa, jos käy opintojen ohessa töissä, uupuu liiallisen kuormituksen seurauksena tai kärsii mielenterveysongelmista eikä saa apua. Ei ole ihme, että vain 21 prosenttia opiskelijoista valmistuu viiden vuoden tutkinto-ohjelmasta viiden vuoden kuluessa.
Hanna-Maria Haverinen
opiskelija, Oulu