Suuri maailma odottaa uutta sukupolvea, joiden seikkailunhalu ulottuu aina akateemiseen maailmaan asti. Lukion penkki ahdistaa toisinaan, vaikka itse opiskelusta pitäisikin. Varsinkin kun koulun ovien ulkopuolella odottaa se sama tuttu ja turvallinen, ehkä jopa hieman tylsäksi käynyt ympäristö.
Vaihtoehtoja kuitenkin on, sillä ulkomaiset yliopistot avaavat ovensa mielellään suomalaisille. Iso-Britannia on yksi niistä maista, jossa korkeakoulutuksella on pitkät perinteet ja jonne suomalaiset opiskelijat valkolakin saatuaan suuntaavat.
26-vuotiaalle Mariannalle ulkomailla opiskelu on antanut puitteet koko aikuiselämälle. Hän on ehtinyt valmistua kauppatieteiden maisteriksi Manchesterin yliopistosta, ja suuntautuu parhaillaan kehitysmaarahoitukseen. Alojen kirjo onkin monille Suomesta pakoon pyrkiville usein pelkkää plussaa.
"Ulkomailla opiskelu on ollut unelma lapsesta asti. Halusin alun perin Yhdysvaltoihin, mutta se ei ollut taloudellisesti mahdollista", Marianna kertoo.
On myös muita, joille Iso-Britannia ei ole ollut ihan ykkösvaihtoehto. Sekä tutkinnon Scandinavian Studies -alalta suorittanut Riikka että 19-vuotias elokuvatuotannon opiskelut kuluvana syksynä aloittava Pinja pähkäilivät ensin eksoottisempia vaihtoehtoja.
"Uusi-Seelanti ja Australia olivat haaveissa niin kauan, kunnes tajusin miten kaukana ne ovat", Riikka myöntää.
Myös taloudelliset syyt rajoittivat vaihtoehtojen määrää. Ei opiskelu Iso-Britanniassakaan halpaa ole. Huomattavia eroja löytyy saarivalton sisältäkin: vilkas metropoli Lontoo on hintatasoltaan korkea, ja ylipäätään yliopistojen lukukausimaksut Englannissa ovat yli 3 000 puntaa (noin 4 000 euroa), kun taas Skotlannissa valtion taloudellinen tuki Euroopan unionin rajojen sisäpuolelta tuleville opiskelijoille on merkittävä.
"Ilman kodin taloudellista tukea en olisi varmastikaan lähtenyt", sanoo Marianna.
Kukkaronnyörien kireys ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä asia. Yleinen vanhempien tuki ja hyväksyntä on kaikille kolmelle ensiarvoisen tärkeää. Eikä se ole äidille ja isällekään ihan helppo juttu, kun kunnianhimoiset sisupussit viimein lentävät pesästä.
"Kotona kannustettiin alkusokin jälkeen ja he luottivat minun kykyyni arvioida, mikä on itselleni parasta", Pinja tähdentää.
Pinja ja Riikka tekivät taustatyönsä itse, ja Pinjan halutessa taidepainotteiselle alalle meni opinto-ohjaajalta täysin sormi suuhun. Tietenkin Suomi haluaa pitää kouluttamansa fiksut päät omien yliopistojensa hoivissa.
Toisaalta IB-lukiossa opiskellut Marianna kuitenkin koki saaneensa rohkaisua siipiensä levittämiseen myös lukiosta, eikä hän ole Englannissakaan hylännyt entistä kotimaataan.
Vaikka Manchesterissa ei suomalaisiin opiskelijoihin usein törmääkään, alkoi hän pitää aktiivisesti yhteyttä suomalaisiin Suomi-koulun kautta.
"Päädyinpä sitä kautta vapaaehtoiseksi suomen kielen opettajaksikin."
Riikan opinahjosta Skotlannin pääkaupungista Edinburghista löytyy paljon mös suomalaisia, ja heitä tarvitaankin silloin, kun oma suomalaisuus ja paikallinen kulttuuri eivät kohtaa. Hänen koti-ikävänsä hellitti kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa. Nyt takana on jo neljän vuoden opiskelutaival.
"Töissäkäyminen ja paikallisiin tutustuminen helpottavat."
Myös ulkomaille kotiutunut Marianna löytää Suomesta kaipaamisen arvoisia asioita: "Kylmiä talvia tulee joskus Britannian sateessa kaivanneeksi ja luontoa."
Molemmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että yliopisto-opiskelu ulkomailla antaa paljon: rohkeus, kielitaito ja kulttuurientuntemus karttuvat. Kansainvälinen ilmapiiri antaa oivan kasvualustan aikuistumiselle ja mahdollisuuden kokeilla, pärjääkö silloin, kun kaikki on pakko hoitaa itse.
"Itsetutkistelua joutuu tekemään paljon enemmän kuin tutussa Suomessa asuessa", Marianna summaa.
Uudet tiedonnälkäiset seikkailijasielut voivat ottaa vanhojen konkareiden vinkeistä vaarin. Pinjakin on pian näiden rikastuttavien haasteiden edessä. Unelmien lomasta hahmottuvat myös realiteetit: "On ensiarvoisen tärkeää, että yliopisto on mieluinen, tarjoaa haasteita ja edistää työpaikan löytämistä."