Taas kerran Olympialaisten urheilija/valmentaja valinnat ovat herättäneet kiivasta, jopa kärkästäkin keskustelua eri tiedotusvälineissä ja pöytäseurueissa. Päällimmäisenä ovat varmaan purjehdusliiton sekoilut... Aina kun valintoja tehdään, tulee valittuja ja sitten niitä rannalle jääviä. Ei-valitut ovat varmasti pettyneitä, jopa katkeria. Miten valinnat pitäisi sitten tehdä, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä? Ja keitä pitäisi valita; nuoria hankkimaan kokemusta vai palkita vanhempia pitkästä urasta?
Valintojen perusteena tulee aina olla selkeät pelisäännöt. Urheilijoiden ja valmentajien tulee hyvissä ajoin tietää, mitkä ovat valintaperusteet. Lajiliiton sisällä on kohtuullisen helppoa luoda reilut ja läpinäkyvät valintakriteerit. Purjehdusliitto kyllä mielestäni osoitti, että valintakriteereistä voi tehdä typerätkin kun oikein yrittää... Olympialaisten kohdalla lopulliset valinnat tekee Olympiakomitea, jolloin lajiliitto vain esittää valittavia urheilijoita. Lajiliiton tuleekin olla tosi harkitsevainen, kun se esittää lajinsa olympiavalintakriteereitä urheilijoilleen. Lajiliiton tulee ymmärtää, että suoraan maapaikan hankkinutta tai ns. B-rajan alittanutta urheilijaa ei välttämättä valita kisakoneeseen.
Uimareista yksi alitti A-rajan, joka on tosi kova raja. A-rajalla ollaan selkeästi 16 parhaan joukossa. Toinen valituista uimareista alitti Suomen Uimaliiton esitysrajan, joka oli laskettu edellisten arvokilpailujen 16 parhaiden aikojen keskiarvosta. Loput kolme valittua alittivat B-rajan; tällä ajalla ei päästää 16 parhaan joukkoon. Pois kisa-altaasta jäi kaksi B-rajan alittanutta uimaria. Uimaliitto esitti kaikkia B-rajan alittaneita uimareita kisakoneeseen, Olympiakomitea päätti valita nuoret lupaukset hakemaan "kokemusta". Rannalle jääneet uimarit ovat molemmat alle 23-vuotiaita. He eivät ole enää nuoria tai lupaavia, koska valinta ei osunut kohdalle. Uimaliitto ei osannut kertoa selkeästi uintiväelle, mikä on nuoren uimarin maksimi-ikä tai mikä on Olympiakomitean käsitys asiasta. Altaassa tämä aiheutti pahaa mieltä ja hämmennystä valinnoista.
Valintojen jaottelu opintomatkaan tai palkintomatkaan on valmentajan näkökulmasta omituinen. Jokaisella kilpailumatkalla opitaan uutta ja jokainen kisastartti on "palkinto" kovasta työstä. Kisamatkan kokemuksia käytetään hyväksi valmistautuessa seuraaviin kisoihin, hyviä kokemuksia kopioidaan ja huonoja pyritään välttämään. Kun lähdetään olympialaisiin, tulee urheilijalla ja valmentajalla olla kokemusta isoista kansainvälisistä kisoista.
Olympialaisiin ei mennä ensimmäistä kertaa mylvivän yleisön eteen tai tekemään suoritusta tv-kameran kuvatessa lähikuvaa. Nämä kokemukset hankitaan kansallisista tai maanosan mestaruuskisoista. Kisatulos on palkinto tehdyistä harjoitteista. Kun harjoittelu on tehty hyvin ja ollaan oltu terveitä, palkintona on usein oma henkilökohtainen ennätys. Urheilijoiden unelmien täyttymys on olympialaiset, siellä tehty oma ennätys on osoitus hyvästä, onnistuneesta ja kovasta harjoittelusta. Kun olympiakomitea valitsee urheilijan olympialaisiin ja tämä tekee kisoissa ennätyksen, saa Suomen kansa olla ylpeä urheilijasta. Urheilija on onnistunut tekemään parhaan tuloksen tärkeimmässä paikassa. Jos tulos ei tyydytä kansaa, on vika valitsijoissa tai valintakriteereissä, ei urheilijassa. Tsemppiä koko Suomen hienolle joukkueelle Pekingiin J