Monilla ei ole mahdollisuutta lähteä vuodeksi opiskelemaan ulkomaille, mutta oululaiselle Annica Weissenfeltille, 17, tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus, kun hänen isänsä sai töitä projektista Belgiassa.
Annica opiskelee St. John's International School of Brussels -koulussa, Brysselin esikaupunkialueella Waterloossa. Opetus on englanninkielellä ja luokkia on aina lastentarhasta lukioon asti, jossa Annica opiskelee.
Koulujärjestelmä on amerikkalainen ja loppututkintona on High School-tutkinto, jossa on vaihtoehtona IB -tutkinto (International Baccalaureate) tai AP -tutkinto ( Advanced Placement).
Ensimmäiset viikot olivat Annican mielestä kiinnostavimpia, kun tutustui uusiin ihmisiin ja näki paljon uusia paikkoja. Kolme viikkoa meni uuteen kouluun totutellessa, mutta sen jälkeen opiskelu alkoi sujui normaaliin tapaan, Annica kertoo.
Englanninkielen kanssa Annicalla ei ollut suurempia ongelmia, koska siinä hän oli jo ennestään hyvä. Matikassa termien englanninkieliset nimet tuottivat aluksi vaikeuksia, mutta nyt ne ovat hallussa jo niin hyvin, että en tiedä edes kaikkien nimiä suomeksi, Annica sanoo.
Heti koulun alettua Annican piti valita kuusi ainetta, joita hänen tulisi opiskella koko vuosi. Valintojen tekeminen tuntui aluksi hieman vaikealta, mutta Annica on ollut loppuen lopuksi tyytyväinen niihin.
Sopeutumista uuteen kouluun auttoi se, että kaikki ihmiset olivat todella mukavia. Annica oli myös itse koko ajan menossa, eikä häntä pelottanut uudet kuviot lainkaan. Pitää olla itse mukana, kun tulee uuteen paikkaan, Annica neuvoo.
Kokeita riittää
Annicalla on vain kolme jaksoa, ja lukujärjestys pysyy samana koko vuoden. Kahden viikon välein on pienempiä kokeita, jotka vaikuttavat paljon arvosanaan ja niitä on noin viisi jaksoa kohden. Keväisin ja syksyisin ovat suuremmat kokeet, joiden vaikutus arvosanaan on noin 30 prosenttia. Näin ollen kokeita kertyy vuoteen hyvin paljon.
Belgiassa opetus ei juurikaan ole sellaista, että opettaja puhuu luokan edessä ja oppilaat kirjoittavat muistiinpanoja. Sen sijaan monilla tunneilla tehdään tehtäviä opettajan kanssa, jolloin opetus tulee tehtävien kautta sekä kielten tunneilla on enemmän keskustelua kuin Suomessa. Koko ranskantunti saattaa joskus mennä keskustellessa, jos aihe sattuu olemaan mielenkiintoinen, Annica kertoo.
Suurin osa kokeista on samanlaisia kuin Suomessa, mutta kielissä on kirjallisten kokeiden lisäksi paljon suullisia kokeita. Opettaja antaa aiheen ja siitä pitää puhua luokalle. Puhetta on kuitenkin aikaa valmistella, joten sen ei tarvitse olla improvisoimista, Annica sanoo
Englannintunneilla luetaan paljon kirjoja ja katsotaan videoita, joita arvostellaan. Joskus opettaja antaa tunnin alussa aiheen ja käskee kirjoittaa aineen tunnin loppuun mennessä, Annica selittää. Vaikka aine ei olisi valmis tunnin loputtua se täytyy palauttaa.
Annicalla on yhtenä aineena art&design eli taide ja suunnittelu, joka ei ole verrattavissa kuvaamataitoon, jota Suomessa opiskellaan. Art&desing- tunnilla opettaja antaa oppilaille vapaat kädet tehdä mitä haluavat. St. John's International School of Brussels -koulussa on oma taidestudio, jossa on välineitä todella laajaan käyttöön. Oppilaat voivat tehdä suuria tauluja, talojen pienoismalleja tai mitä ikinä keksivätkin.
Oppilaiden töitä esitellään taidenäyttelyissä, joille on koululla myös omat tilat. Yksi suuri työ, joka kuuluu tähän aineeseen on portfolio, johon oppilas tekee omia töitä ja kirjoittaa esimerkiksi taidenäyttelyarvosteluja. Portfolio täytyy tehdä kotona, ja tunneilla aika käytetään muiden töiden tekemiseen.
Koska Annican koulu on kansainvälinen, oppilaita on ympäri maailmaa ja kansallisuuksia koulussa on paljon, peräti 50. Olen saanut paljon kavereita ja parhaat kaverini ovat eri maista, Annica kertoo.
Täällä on ollut helppo tutustua muihin oppilaisiin.
Kavereiden ja koulun takia Annica puhuu koko ajan englantia, ja kielitaito on parantunutkin paljon Belgiassa olon aikana. Kotona Annica tietenkin puhuu suomea, eikä suomenkielen taito ole onneksi huonontunut yhtään. Ei se näin lyhyessä ajassa eli kymmenessä kuukaudessa katoakaan, Annica painottaa.
Vapaa-ajan vietto Belgiassa ei poikkea paljon suomalaisesta, mutta viikolla ei ole tapana mennä kavereiden luokse, vaan kavereiden kanssa mennään esimerkiksi Waterloon keskustaan.
Viikonloppuisin sitten mennään kavereiden luokse tai Brysseliin.
Harrastuksien osalta ero Suomeen on siinä, että muun muassa urheilu on koulun järjestämää, mutta se on kouluajan ulkopuolella. Koulussa on hyvät mahdollisuudet harrastaa urheilua jo tilojen puolesta. St. International School of Brussels -koulussa on omat tennis-, yleisurheilu-, jalkapallo- ja koripallokentät sekä kuntosali.
Koululla on omat joukkueet muun muassa uinnissa, golfissa, koripallossa ja tenniksessä. Joukkueisiin täytyy pyrkiä ja taso on suhteellisen korkea. Joukkueet kilpailevat myös kansainvälisissä koulujen välisissä kilpailuissa.
Koululla on joka päivä ohjelmaa jopa seitsemään asti illalla, siellä on muun muassa kolme kuoroa, teatterikerho, jazzbändi ja orkesteri.
Amerikkalaiseen tyyliin tässäkin koulussa on ollut teemaviikkoja eli joka viikon päivälle on jokin teema miten täytyy pukeutua. Yhtenä päivänä piti olla yöpuku päällä, Annica kertoo.
Suuri oivallus
Muissa maissa on suuret erot julkisten ja yksityisten koulujen välillä. Annicalta on kyselty paljon sitä, miten hän on voinut olla julkisessa koulussa, koska hänen englanninkielen taitonsa on niin hyvä. Annican nykyisessä koulussa on nimittäin myös sellaisia oppilaita, joiden englanninkielen taito on huonompi kuin Annicalla, vaikka he ovat olleet Belgiassa kauemmin.
Tämä johtuu koulujen opetuksen eroista, koska ulkomailla julkisissa kouluissa opetuksen laatu verrattuna yksityisiin on heikompaa kuin Suomessa.
Olen täällä ollessani tajunnut kuinka hienoa on, että Suomessa koulut ovat ilmaisia, Annica sanoo. Olen oppinut arvostamaan sitä paljon enemmän.