Opetusalalla kuntapuolen työsopimuksista yli 20 prosenttia on määräaikaisia ja trendi on yhä nouseva. Määräaikaisuuksien perusteena on usein tuntien riittävyys jatkossa, koska oppilaiden määrä kouluissa vähenee.
Samalla kuitenkin unohdetaan lasten ja nuorten lisääntyvät tuen tarpeet ja opettajan työnkuvan nykyinen laajuus. 20:n oppilaan luokan opettaminen 2000-luvun alussa ei ole enää verrattavissa saman oppilasmäärän opettamiseen vuonna 2024, etenkin jos inkluusio on ymmärretty ainoastaan kaikkien oppilaiden sullomisena samaan luokkaan ilman riittäviä resursseja.
Vastavalmistunut opettaja kohtaa työuransa alussa paljon tilanteita, joihin opettajankoulutus ei valmista. Miten saada työrauha luokkaan? Miten täyttää pedagogisia asiakirjoja? Miten arvioinnit tehdään ja mitä ihmettä tarkoittavat VESO-päivä tai YS-aika?
Uusien asioiden omaksuminen on jo itsessään kuormittavaa ja kun suoraan syvään päähän hyppäämiseen lisätään epävarmuus työpaikan pysyvyydestä sekä päivittäinen paine suoriutua työstä hyvin, on opettaja uupumuksen partaalla jo ensimmäisten työvuosien aikana.
Useissa kaupungeissa on työpaikan saanti jo itsessään epävarmaa. Yleensä työ on aluksi sijaisuus tai enintään määräaikainen virka. Palkansaantia kesän ajalta voidaan pitää jo pienoisena onnenpotkuna.
Määräaikaisessa virkasuhteessa olevat saavat vuosittain käydä läpi stressaavan rekrytointiprosessin ja jännittää sitä, onko töitä seuraavalle lukuvuodelle tai vaihtuuko työpaikka. Määräaikaisen opettajan työ voi jatkua seuraavana vuonna täysin eri koulussa, jolloin syksyllä odottaa jälleen uuden opettelu.
Opettajien määräaikaiset virkasuhteet voivat vaikuttaa myös oppilaisiin, jos opettaja vaihtuu esimerkiksi joka lukuvuosi. Uuteen luokkaan hyppäävällä opettajalla ei ole automaattista oppilaantuntemusta ja opetustyyli rutiineineen voi poiketa paljonkin aiemmasta. Näin oppilailta viedään tuttuus ja turvallisuus, mikä vaikuttaa pahimmillaan oppilaiden kouluviihtyvyyteen, keskittymiskykyyn ja oppimiseen.
Kun huomioidaan kaikki nämä negatiiviset vaikutukset opettajien työhyvinvointiin ja oppilaiden oppimiseen, eivät määräaikaiset virkasuhteet näyttäydy erityisen hyvänä säästökohteena.
Tuen tarpeen lisääntymisestä kertovat kentällä toimivat opettajat, mutta myös heikentyneet PISA-tulokset. Samalla kun mietitään kuumeisesti syitä heikoille oppimistuloksille osoitellen vuoron perään syyttävällä sormella huoltajia, opettajia, oppimateriaaleja, johtajia ja opetussuunnitelmaa, pitäisi keskittyä ongelman ratkaisemiseen.
Kouluun tarvitaan aiempaa enemmän tukea ja resurssia osaavan opetushenkilöstön muodossa. Tunnit ja työmäärä eivät siis ole opettajilla loppumassa kesken.
Iina Laurén
kasvatustieteiden maisteri, luokanopettaja, Rovaniemi